Kappas, mää syön sittenkin pastaa

Avokadopastasta on vauhkottu niin kovasti, että oli itsekin pakko saada jotain pastaa. Olen suhtautunut erittäin suurella epäluulolla gluteenitonta pastaa kohtaan, mutta päätin kuitenkin testata sen ennen kuin tuomitsen lopullisesti. Eihän sitä juuri oikeaan pastaan voi verrata, mutta pakko myöntää, että olin hieman hätäinen etukäteisarvioinnissani. Tämähän oli yllättävän hyvää! Ehkä jatkossa teen enemmänkin pastaa. Tai "pastaa", ihan kuinka vain.

 

Kuuluisasta avokadopastasta nappasin muutamia aineksia tähänkin soppaan, jätin jotain pois ja lisäilin ylimääräistä. Avokadoa tähän ei nyt eksynyt, mutta löydätte kyllä kyseisen pastan reseptin joka toisesta ruokablogista ja facebook-kaverinne seinältä sekä kaikkien suurten sanomalehtien nettisivuilta. Pakko sitä on itsekin testata joku päivä, mutta oli tämä rapuisakin versio aikas maukasta.

Rapupasta (3-4 annosta)

1 valkosipulinkynsi
1 pieni punasipuli
reilu loraus oliiviöljyä
nippu tuoretta basilikaa
1 mieto chili
1 lime
vihreitä oliiveja
timjamia
mustapippuria
persiljaa

200 g jättikatkaravun pyrstöjä
300 g (gluteenitonta) spagettia
1-2 dl parmesaaniraastetta

Sulata ravut ajoissa ennen ruuanvalmistusta. Pilko sipulit ja valkosipuli, siivuta chili. Laita spagetti kiehumaan. Paista sipuleita hieman öljyssä pannulla. Lisää chiliviipaleet ja mausteet. Spagetin ollessa lähes valmis, lisää pannulle sulaneet ravut, basilikasilppu ja oliivit. Purista limestä mehut sekaan. Lisää lähes kypsä spagetti ja parmesaaniraaste. Pyörittele pannulla pari minuuttia. Lorauta vielä hieman oliiviöljyä päälle. Sekoita ja nauti parmesaaniraasteen kera.

Rapusalaatti

On ihan höpöhöpöä ja huono tekosyy olla tekemättä ruokaa vain itselleen. Sellaistakin lööperiä olen kuullut, että terveellisesti syöminen on hankalaa yksin. Jos se minulta onnistuu, niin eiköhän muiltakin, ja toisekseen syömäseuraa luulisi saavan aina. Pitää olla hieman typerä, jos ei tule valmiiseen pöytään, kun joku kutsuu. Tänään kuitenkin tein ruokaa vain itselleni, yhden annoksen verran. Normaalisti täräytän suurperheen ruokkimisiin tarvittavan määrän apetta syöjien määrästä riippumatta. Ehkä tämä oli poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Vastapainoksi voin popsimiselle voi välillä syödä vähän pehmeitäkin rasvoja. Avokado ja oliiviöljy hoitivat tuon tarpeen tänään. Avokado on herkkua, mutta se on sopivan kypsä noin 20 minuuttia elinkaarestaan. Muulloin se on joko raaka tai ylikypsä. Kauhean hankala kasvis/hedelmä/rehu/mikä ikinä onkaan! Tällä kertaa kävi kuitenkin onnekkaasti ja olin syömäaikeissa juuri sillä hetkellä, kun avokado oli täydellinen.

Niin ja haluan nyt vielä mainostaa, että salaatissa käyttämäni kirsikkatomaatit olivat oman puutarhan satoa. Olen oikein ylpeä viherpeukalointitaidoistani tänä kesänä. Hyvä minä. Älkää silti tuoko minulle lahjaksi viherkasveja, koska tapan ne kuitenkin. Anteeksi äiti, minä kyllä yritin!



Ihan ite kasvatin!

Katkarapu-avokadosalaatti (1 annos)

Kastike:
1 dl maustamatonta jugurttia tai kermaviiliä (minä käytin turkkilaista)

tilkka kermaa

muutama rengas sipulia/tukko ruohosipulia silppuna

ripaus mustapippuria

ripaus sitruunapippuria

hyppysellinen tilliä

hitusen cayennepippuria

1/4 tl suolaa

50-100 g katkarapuja


salaattia (käytin itse jääsalaattia, huom. jäävuorisalaatti on asia erikseen ja sitä en suosittele kenellekään)

n. 10 cm pätkä kurkkua

1/3 (oranssia) paprikaa

pieni avokado

muutama kirsikkatomaatti

kourallinen rucolaa

sitruunaviipale

loraus oliiviöljyä

Sulata katkaravut veden alla. Sekoita jugurtti ja kerma, lisää joukkoon silputtu sipuli, mausteet ja katkaravut. Tarkista suolapitoisuus. Jätä maustumaan.

Asettele salaatti lautasen pohjalle. Pilko kurkku ja paprika (itse pilkoin pitkittäissuunnassa - pystyi mukavasti dippaamaan kastikkeeseen). Paloittele avokado ja halkaise kirsikkatomaatit. Poista rukolasta ylimääräiset rangat. Asettele mieleiselläsi tavalla. Avokadon tummumista voi yrittää estää sivelemällä sitruunamehua avokadon päälle. Lorauta salaattiin oliiviöljyä ja nauti.