Voishan sitä kalaakin syödä

Olen tässä pohtinut, että onko kallis hinta vain maailman suurin tekosyy olla syömättä kalaa. Mutta ehei, kyllä kala on kallista ja sehän minua harmittaa. Pohdin tätä kalansyöntiä siinä yhteydessä, kun huomasin syöneeni lihaa noin viitenä päivänä viikon aikana. Hävetti ajatella, millainen lihansyöjä minustakin on tulossa. Liha on hyvää, mutta ei sitä kokonaista lehmää tarvitse viikon aikana popsia.

Söisin kalaa varmaan päivittäin, jos se olisi edes etäisesti edullista ja jos suunnilleen tietäisi, mitä niistä edes kannattaa lautaselleen hankkia. Milloin on riistokalastettua ja milloin on ympäristömyrkyillä tai antibiootilla marinoitua. Suomalaisia kaloja tietysti kannattaisi suosia, mutta jotenkin sitä ei tule edes ajatelleeksi, että lähdenpä tästä ostamaan vähän muikkuja.

Seitiä ostan aina välillä ja yleensä se on mautonta ja puisevaa syötävää, mutta kuin ihmeen kaupalla siitäkin tulee hyvää, kun laittaa kunnolla mausteita ja höysteitä sekaan. Eilen tein vahingossa elämäni parasta seitiä. Eikä se vaadi paljon vaivannäköä ja on edullistakin. Kuva seidistä uupuu, kuvassa viime kesän iloiset muikut ja jälkkärimansikat. Kun ihmisellä on tuoreita mansikoita ja savustettuja muikkuja, ei voi olla muuta kuin onnellinen. Kohta se kesä taas on, eikös?

Arkinen pestoseiti (3 annosta)

400 g pakasteseitiä fileenä
1 sipuli
pestoa
1/2 dl appelsiinimehua
ripaus suolaa
mustapippuria
juustoraastetta

Lisäksi:
perunamuusia, keitettyjä perunoita tai riisiä

Levitä sulaneet seitifileet uunivuokaan. Ripottele hieman suolaa ja pippuria molemmille puolille. Sivele fileet pestolla ja pilko sipuli päälle. Lorauta appelsiinimehu perään. Kuorruta juustolla. Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia.