Vihreää soppaa

Jatketaan vihreällä linjalla, kun kerran aloitettiinkin. Saatoin hieman innostua tehdessäni tätä keittoa. Toisin sanoen työnsin tähän lähes kaiken vihreän, mitä kaapeistani löysin. Enpä olekaan ennen tehnyt ruokaa värikoodilla. Yritin kuitenkin tällä kertaa pitää hieman tolkkua maustamisen suhteen. Tykkään yleensä vahvoista mauista, mutta nyt halusin kokeilla hieman, hmm, sivistyneempää maustamista.

Koska keitto on itsessään suhteellisen lempeän makuinen, voi sen kaveriksi huoletta laittaa voimakkaamman makuisia höysteitä. Esimerkiksi voimakkaat juustot sopivat hyvin tämän kanssa. Ja koska olen kuorruttanut kaiken viime aikoina parmesaanilla, niin tein keitolle kaveriksi parmesaanikuorrutteisia vihreitä papuja. Vihreät jutut ovat itseasiassa aika maukkaita.

Lehtikaali-pinaattikeitto (4-6 annosta)

nokare voita
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 vihreä paprika
1 sellerinvarsi
150 g lehtikaalia
150 g (pakaste)pinaattia

8 dl kasvislientä

1 tl timjamia
1 tl basilikaa
1 tl meiramia
valkopippuria
ripaus cayennepippuria
1 rkl hunajaa
(suolaa)

2 dl kermaa

Lisäksi:
vihreitä pitkiä papuja
parmesaania tai muuta voimakasta juustoa
muutama vihreä oliivi
tuoretta leipää

Paista sipuleita ja valkosipuleita voissa kattilassa. Lisää pilkottu paprika ja selleri. Poista lehtikaalista keskiruoto ja pilko suikaleiksi. Lisää kaali ja pinaatti. Pyörittele hetki. Loraus oliiviöljyä ei ole pahitteeksi tässä välissä. Lisää kasvisliemi ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 15 minuuttia.

Tee tässä välissä pavut. Levitä pavut paiston kestävälle lautaselle, raasta päälle parmesaania ja tökkää uuniin 175 asteeseen niin pitkäksi aikaa, että juusto sulaa ja saa hieman väriä.

Pyöräytä sörsseli blenderissä tai näytä sille sauvasekoitinta. Lisää kerma ja anna kiehua vielä 5-10 minuuttia. Laita lautasella keiton päälle pavut ja oliivit. Eikä lisäparmesaanistakaan haittaa ole. Tarjoa tuoreen leivän kera.

Vihreitä sipsejä

Lehtikaali on vissiin kovasti trendikäs raaka-aine, joten pakkohan sitä oli itsekin hankkia. Myönnettävä on, että ennen tätä syksyä en edes tiennyt moisesta vihreästä kurttukaalista. Niin, noloa. No, tein siitä sipsejä näin aluksi, kuinkas muutenkaan. Lehtikaali on kuulemma ihan himpuran terveellistä, joten ettei aivan naurettavaksi terveyshössötykseksi menisi, niin pistin osaan parmesaania. Tuota lempikuorrutettani.

En olisi ikimaailmassa uskonut, että näistä tulisi hyviä. Aikomukseni oli todistaa, että menevät samaan kategoriaan gojimarjojen ja spirulinalevän kanssa. Aina välillä on hyvä huomata olevansa väärässä. Rakenne ja maku ovat hyvin sipsimäiset. Nämähän rouskuu paremmin kuin normisipsit! Mausteita vaihtamalla näistä saa varmasti kaikenlaista jännää aikaiseksi. Niin ja karppityypitkin voivat syödä näitä sipsejä. Ja kaalivihaajillekin tiedoksi, että lehtikaali ei maistu ainakaan paistettuna yhtään kaalilta. Juu, kyllä näitä on tehtävä jatkossakin.

Tuore lehtikaali. Valmiit söin ennen kuin tajusin kuvaushommat. Sori!

Lehtikaalisipsit (1-2 annosta)

3 lehteä lehtikaalia
½ dl oliiviöljyä
1/4 tl suolaa
paprikajauhetta/sipulijauhetta/valkosipulijauhetta/pesupulveria (no ok, viimeistä ei ehkä kannata käyttää, mutta melkein mitä tahansa muuta, mitä mieleen juolahtaa. En muuten ota vastuuta, jos joku syö tämän innoittamana pesupulveria! Älkää siis syökö, se ei ole ruokaa.)
parmesaania

Pese ja kuivaa kaalinlehdet. Leikkaa keskiruoto pois ja pilko sopivankokoisiksi suupaloiksi. Sekoita öljy ja mausteet. Uita lehtikaalit mausteöljyssä. Raasta halutessasi parmesaania päälle. Paista uunissa n. 6-9 minuuttia 175 asteessa. Vahdi, koska palavat helposti. Kypsyessään alkaa rusehtua reunoilta. Nauti ja ihmettele, miten epäterveelliseltä ne maistuvat.

Intialainen ystäväni palak paneerhan se siinä

Olin pari vuotta kaupan kassalla töissä ja niihin aikoihin kävin ruokaostoksilla ainoastaan silloin, kun oli aivan pakko. Niin nopeasti kuin ikinä kykenin ja ostin mielelläni ostokset mahdollisimman pitkäksi aikaa kerrallaan, ettei tarvitsisi taas hetkeen tulla kauppaan kärsimään vapaa-ajalla. Hiki päässä, naama kurtsussa aina sama reitti, aina samat ostokset. Tästä voinee ehkä päätellä, että kassatyö ei ollut lempparihommaani.

Ennen en yhtään ymmärtänyt ihmisiä, jotka tulevat kauppaan olemaan. Mietin aina, että eikö noilla oikeasti ole parempaa tekemistä, menisivät kotiinsa mokomat. Miksi kukaan jaksaa hissutella hyllyjen välissä, haistella yrttejä, puristella vihanneksia ja lueskella sisällysluetteloja? Ja sitten se hyllyjen tuijottelu ja purkkien hypistely täysin kiireettömästi, aivan kuin se olisi maailman tärkein asia. Miten kenelläkään on aikaa moiseen turhuuteen? Tänään kuitenkin sain itseni kiinni samanlaisesta toiminnasta. Tämän tajutessani järkytyin hetkeksi ja mietin, että nyt olen tullut vanhaksi. Sitten ajattelin, että ehkä se on ihan ok. Lehtikaalien puristelu ja juuustohyllyllä haaveilu tekevät itseasiassa elämästä paljon nautittavampaa, kuten ystäväni kanssa tänään yhteistuumin totesimme.

Voi toki olla, että loppuviikon tentit ovat yksi syy, miksi haluan luuhata hyllyjen välissä ja tehdä ruokaa kaikki päivät. No, mutta pitäähän ihmisen syödä, eikö vaan? Reilu annos palak paneeria ja jälkkäriksi kardemummakahvia. Ehkä sen jälkeen jaksaa jo avata tenttikirjan.

Palak paneer (4 annosta)

voita
5-7 valkosipulinkynttä
2 sipulia
3 tomaattia tai pari desiä tomaattimurskaa
1 vihreä paprika
1 chili

1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl juustokuminaa
1 rkl garam masalaa
1 rkl currytahnaa
mustapippuria
tuoretta korianteria
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa

300-400 g pinaattia (pakastepinaatti käy, itse käytin sekä tuoretta, että pakastetta)
(2 dl mustapapuja)

2 dl kermaa
250 g kotijuustoa (Valion toimii hyvin)

Paista sipuleita ja valkosipuleita voissa. Lisää paprika ja chili sekä mausteet. Paahda hetki ja lisää kuutioitu tomaatti ja hyvin silputtu pinaatti (ja pavut). Heitä vielä nokare voita sekaan. Anna hautua kannen alla noin 25-30 minuuttia. Lisää kerma ja kuutioitu kotijuusto. Jatka hauduttamista vielä noin 10 minuuttia. Tarjoa riisin (sekä naanleivän ja raitakastikeen) kera.

Kappas, mää syön sittenkin pastaa

Avokadopastasta on vauhkottu niin kovasti, että oli itsekin pakko saada jotain pastaa. Olen suhtautunut erittäin suurella epäluulolla gluteenitonta pastaa kohtaan, mutta päätin kuitenkin testata sen ennen kuin tuomitsen lopullisesti. Eihän sitä juuri oikeaan pastaan voi verrata, mutta pakko myöntää, että olin hieman hätäinen etukäteisarvioinnissani. Tämähän oli yllättävän hyvää! Ehkä jatkossa teen enemmänkin pastaa. Tai "pastaa", ihan kuinka vain.

 

Kuuluisasta avokadopastasta nappasin muutamia aineksia tähänkin soppaan, jätin jotain pois ja lisäilin ylimääräistä. Avokadoa tähän ei nyt eksynyt, mutta löydätte kyllä kyseisen pastan reseptin joka toisesta ruokablogista ja facebook-kaverinne seinältä sekä kaikkien suurten sanomalehtien nettisivuilta. Pakko sitä on itsekin testata joku päivä, mutta oli tämä rapuisakin versio aikas maukasta.

Rapupasta (3-4 annosta)

1 valkosipulinkynsi
1 pieni punasipuli
reilu loraus oliiviöljyä
nippu tuoretta basilikaa
1 mieto chili
1 lime
vihreitä oliiveja
timjamia
mustapippuria
persiljaa

200 g jättikatkaravun pyrstöjä
300 g (gluteenitonta) spagettia
1-2 dl parmesaaniraastetta

Sulata ravut ajoissa ennen ruuanvalmistusta. Pilko sipulit ja valkosipuli, siivuta chili. Laita spagetti kiehumaan. Paista sipuleita hieman öljyssä pannulla. Lisää chiliviipaleet ja mausteet. Spagetin ollessa lähes valmis, lisää pannulle sulaneet ravut, basilikasilppu ja oliivit. Purista limestä mehut sekaan. Lisää lähes kypsä spagetti ja parmesaaniraaste. Pyörittele pannulla pari minuuttia. Lorauta vielä hieman oliiviöljyä päälle. Sekoita ja nauti parmesaaniraasteen kera.

Voi makarooni, minulla on sinua ikävä

En syö vehnää, en ruista enkä ohraa. Venhän syöntiä olen rajoittanut jo monta vuotta, mutta ruisleipää söin päivittäin aina viime heinäkuulle saakka. Minun piti matkustaa Japaniin asti, että tajusin, ettei gluteeni sovi minulle. Siellä en syönyt juuri lainkaan viljaa ja kappas vain, yleisoloni parani heti ja sen jälkeen olenkin jättänyt gluteenit kaupan hyllylle.

Vaikka ilman viljaa olo onkin parempi, niin kyllä se silti harmittaa, että ei voi huoletta syödä mitä haluaa. En nimittäin tiedä montaakaan parempaa asiaa kuin tuore korvapuusti tai kunnollinen pasta-annos. Tai ruisleipä. Tai munkit tai pitsa. Tai oikeastaan kaikki se ihana gluteenimössö. Jossain joku joskus päätteli, että sitä tekee eniten mieli, mikä ei itselle sovi ja niinpähän tuo taitaa olla. Heh, voisikohan tällä selittää muitakin elämän valintoja?

Joskus nuorempana söin lähes pelkästään pastaa, eineksiä ja pikaruokaa. Ihmettelin sitten, miten oli niin järkyttävä olo koko ajan. Ramppasin lääkärillä, olin sairaslomalla puolet ajasta ja ketutti niin maan p*rkeleesti. Lääkärit määräsivät närästyslääkettä ja pitivät lähinnä hulluna. Piti siis itse ottaa selvää asioista. Lopetin ensin einesten mussutuksen, vähensin viljan syöntiä ja aloin syödä enemmän kasviksia ja marjoja. Oli myös joku viherpirtelövaihe, joka ehkä silloin oli ihan tarpeellinen. Yhtäkkiä en enää ollutkaan sairas koko ajan ja pystyin tekemään muutakin kuin istumaan kotona perse homeessa. Yksikään lääkäri ei missään vaiheessa ollut kiinnostunut ruokavaliostani tai antanut mitään järkeviä ohjeita syömisen suhteen. Todennäköisesti siksi, että en ollut ylipainoinen. Hoikka = ruokavalio kunnossa? Ei se niin mene.

Tuskin minulla keliakia kuitenkaan on, mutta vilja ei myöskään täysin sovi minulle. Kyllä minä voin joskus syödä pullan, mutta päivittäiseen ruokavaliooni en gluteenia enää halua. Minusta on muunmuassa mukava mahtua myös illalla samoihin vaatteisiin, joihin olen aamulla ahtautunut. Mieluummin jätän sen oireita aiheuttavan ruuan syömättä kuin yritän jälkikäteen korjata tilannetta ulkomaalaisilla jugurttivalmisteilla tai muilla hömpötyksillä. "Turvottaako?" Kiitos kysymästä, ei nykyään. En ole lääkäri enkä mikään asiantuntija, mutta uskon vakaasti, että lähes kaikki vatsavaivat voi korjata, jos vain kiinnittää hieman huomiota ruokavalioonsa. Jokainen voi opetella kuuntelemaan kehoaan, minua se ainakin on auttanut.

Ai niin, vaikka kuulostankin tämän postauksen myötä ehkä hieman saarnaajalta, niin ei minun seurassani tarvitse hävetä sitä, jos syö pelkästään eineksiä tai makaroonia. Ei se minulle kuulu, miten muut syövät. En minä tuomitse ketään ruokavalion perusteella, tämä on vain oma kokemukseni.

Niin ja sitten tähän torttuun, jonka pyöräytin! En ole mitään gluteenitonta leiponut koskaan ja ajattelin sitten kokeilla. Jonkinlainen sipulipiirakka sieltä uunista sitten lopulta löytyi. Ihan hyvin näin ensimmäiseksi gluteenittomaksi leipomukseksi.




Toimi hyvin aamiaisena pienillä lisukkeilla :)

Gluteeniton sipulipiirakka

Pohja:

2 dl tattarijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 muna
ripaus suolaa
1 tl hunajaa
2 rkl öljyä tai voisulaa
1 porkkana raastettuna
2 rkl seesaminsiemeniä
1½-2 dl vettä tai maitoa

3 sipulia
juustoraastetta
(2 dl kermaa + 2 munaa)

Sekoita jauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe. Sekoita. Lisää neste ja loput ainekset. Sekoita tasaiseksi. Jätä taikina sivuun ja paista sipulit viipaloituna voissa. Levitä taikina voideltuun vuokaan, lisää paistetut sipulit tasaiseksi kerrokseksi ja raasta vielä juustoa päälle. Harkitsin hetken, että olisin sekoittanut pari munaa ja kermaa vielä päälle, mutta jätin sen tällä kertaa pois. Ehkä ensi kerralla. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes juusto ottaa hieman väriä.

Kanaa ja papuja

Ajattelin jatkaa hyväksi havaitulla linjalla ja täytellä menemään. Tänään survoin kanaan aurinkokuivattua tomaattia ja muita höysteitä. Oli tarkoitus tehdä jotain kevyttä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni kevyestä on sellainen, että paistetaan asioita rasvassa ja laitetaan päälle paljon parmesaania. Unohtamatta niitä öljyyn säilöttyjä aineksia.

 

 

 

 

Täytetty kanafile (4 annosta)

 

4 kanafilettä

suolaa

pippuria

punasipuli

 

1 dl aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

valkosipulinkynsi tai pari

parmesaania

 

Esipaista sipulia ja kanafileitä öljyssä. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Älä paista kypsäksi asti. Pilko aurinkokuivattu tomaatti ja valkosipulinkynnet. Tee fileisiin viiltoja ja survo aurinkokuivattua tomaattia, paistettua sipulia ja valkosipulia viiltoihin. Voitele uunivuoka ja töräytä kanat vuokaan. Raasta päälle parmesaania. Paista uunissa noin 20 minuuttia 200 asteessa.

 

Papuinen lisukesalaatti (2 annosta)

 

kourallinen vihreitä pitkiä papuja

1 paprika

 

2 tomaattia

1/2 punasipuli

muutama oliivi viipaleina

1 tl kapriksia

persiljaa

timjamia

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa

mustapippuria

 

Pilko paprika ja paista öljyssä pannulla papujen kanssa, kunnes pehmenevät hieman. Lisää pannulle myös hieman hunajaa, suolaa ja pippuria. Lohko tällä välin tomaatti ja sipuli. Sekoita oliiviöljyyn mausteet ja heitä tomaatit, sipuli, oliivit ja kaprikset sekaan. Sekoita. Anna paprikan ja papujen jäähtyä ja asettele kaikki lautaselle. Raasta vielä varulta hieman parmesaania päälle. Tarjoile lisukkeena esimerkiksi kanalle.

Syksykurpitsa

Olen viime aikoina opetellut opiskelemaan ja sen takia ruuanlaitto on jäänyt vähän vähemmälle. Olen myös ollut hiukan laiska, vaikka olenhan minä ruokaakin tehnyt, mutta en mitään, mistä kehtaisi ääneen puhua. Tein muunmuassa kaali-linssi-jauheliha-tomaattikeittoa. Oli kyllä hyvää, mutta noh, työntää vain keittoon kaiken, mitä jääkaapista löytyy, niin voilà, valmista on.

Hyvien ruoka-aineiden täyttäminen toisilla hyvillä ruoka-aineilla on lempipuuhaani, joten täyttelin eilen iltani ratoksi kesäkurpitsaa kasviksilla. Voitte te rehupeputkin syödä tätä sitten. Alkuperäisen ohjeen löysin aikoinaan Glorian ruoka & viini -lehdestä. Se on kuitenkin hieman elänyt omassa käytössäni.

Oliiveista sen verran, että kannattaa jättää ne tasaisen mustat oliivit hyllyyn - ovat värjättyjä. Aito olivii on hieman epätasaisen värinen eikä koskaan syvänmusta. Oikeastaan mustat oliivit eivät ole mustia ollenkaan, vaan pikemminkin sinirusehtavanpurppuraisenkukertavia. Toki jos tykkää syödä ylimääräisiä väriaineita, niin antaa palaa vain, mutta huonolaatuisempia ne värjätyt ovat joka tapauksessa, ei niitä muuten tarvitsisi värjätä.

Hupaisaa, että kesäkurpitsa on parhaimmillaan näin syksyllä.

 

Kasvistäytteiset kesäkurpitsat (3 annosta)

3 kesäkurpitsaa
4 tomaattia
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
1 dl laadukkaita, kivettömiä mustia oliiveja
1-2 rkl kapriksia
reilusti parmesaaniraastetta

ripaus suolaa
mustapippuria
persiljaa
timjamia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 rkl hunajaa

Halkaise kurpitsat pituussuunnassa, koverra sisusta hieman pois, käytä uunissa noin 10 minuuttia 175 asteessa. Tee tällä välin täyte. Pilko ja paista sipulit ja valkosipulit öljyssä. Kuutioi tomaatti, pilko oliivit ja kaprikset. Sekoita sipulit ja muut aineet. Lisää öljy, hunaja, sitruunamehu ja silputut yrtit (voit myös käyttää kuivattuja yrttejä) ja mausteet. Suolan kohdalla kannattaa muistaa, että oliivit ja kaprikset ovat itsessään melko suolaisia.

Lapioi täyte kesäkurpitsojen sisään ja raasta parmesaania päälle. Paista uunissa noin 20-25 minuuttia. Tarjoile sellaisenaan tai lisukkeena lihalle raikkaan salaatin kera.