Makkarakeittoa vaikka ystävyyden kustannuksella

Päädyin eräänä iltana ruokaostoksille kaverin kanssa ja siinä kävi niin, että jostain syystä pakotin hänet ostamaan makkarakeiton ainekset. En ole itse eläissäni tehnyt makkarakeittoa, joten en oikein ymmärrä, mistä tämäkin tuli. Ei myöskään ollut hirveästi hajua, mitä siihen edes tulee. Pottuja, makkaraa, sipulia, porkkanaa? Vähän kyllä pelotti, että mitäs jos sopasta tuleekin pahaa ja sitten menee välit poikki kaveriin ja yhyy. Kyllä, makkarakeitto on niin vakava asia. Usko pois.

Jännityksellä odotin illan jos toisenkin, että milloin kaveri alkaa keitellä soppaa, kuinka kauan joudun viettämään unettomia öitä ja makkarakeiton käryisiä painajaisia nähden. Vihdoin tuo siunattu ilta koitti ja kaveri täräytti onnistuneet, hieman "äijämäisen tuhdit" sopat yhdessä sovelletulla ohjeella.

Koska en ole ikinä tehnyt makkarakeittoa, niin tottakai sitä piti testata. Kaverin versio oli perinteisempi, joten itse lähdin luonnollisesti aivan toiselle linjalle.

Chorizo-kikhernekeitto (4-6 annosta)

200 g chorizoa

1 iso sipuli

1 valkosipulinkynsi

3 porkkanaa

2 punaista paprikaa

1 purkki tomaattipyrettä

suolaa (muista, että chorizo on suolaista)

mustapippuria

3 laakerinlehteä

loraus punaviinietikkaa

1 rkl hunajaa

cayennepippuria

timjamia

200 g kikherneitä

1 litra kasvis-/lihalientä

Pilko sipulit ja chorizo. Ruskista öljyssä. Lisää pilkottu porkkana ja paprika. Pyörittele hetki pannussa. Lisää mausteet, kikherneet ja neste. Anna kiehua rauhassa kannen alla noin tunti tai kunnes porkkanat ovat kypsiä. Tarkista maku ja tarjoile halutessasi leivän kera.

Vihreää soppaa

Jatketaan vihreällä linjalla, kun kerran aloitettiinkin. Saatoin hieman innostua tehdessäni tätä keittoa. Toisin sanoen työnsin tähän lähes kaiken vihreän, mitä kaapeistani löysin. Enpä olekaan ennen tehnyt ruokaa värikoodilla. Yritin kuitenkin tällä kertaa pitää hieman tolkkua maustamisen suhteen. Tykkään yleensä vahvoista mauista, mutta nyt halusin kokeilla hieman, hmm, sivistyneempää maustamista.

Koska keitto on itsessään suhteellisen lempeän makuinen, voi sen kaveriksi huoletta laittaa voimakkaamman makuisia höysteitä. Esimerkiksi voimakkaat juustot sopivat hyvin tämän kanssa. Ja koska olen kuorruttanut kaiken viime aikoina parmesaanilla, niin tein keitolle kaveriksi parmesaanikuorrutteisia vihreitä papuja. Vihreät jutut ovat itseasiassa aika maukkaita.

Lehtikaali-pinaattikeitto (4-6 annosta)

nokare voita
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 vihreä paprika
1 sellerinvarsi
150 g lehtikaalia
150 g (pakaste)pinaattia

8 dl kasvislientä

1 tl timjamia
1 tl basilikaa
1 tl meiramia
valkopippuria
ripaus cayennepippuria
1 rkl hunajaa
(suolaa)

2 dl kermaa

Lisäksi:
vihreitä pitkiä papuja
parmesaania tai muuta voimakasta juustoa
muutama vihreä oliivi
tuoretta leipää

Paista sipuleita ja valkosipuleita voissa kattilassa. Lisää pilkottu paprika ja selleri. Poista lehtikaalista keskiruoto ja pilko suikaleiksi. Lisää kaali ja pinaatti. Pyörittele hetki. Loraus oliiviöljyä ei ole pahitteeksi tässä välissä. Lisää kasvisliemi ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 15 minuuttia.

Tee tässä välissä pavut. Levitä pavut paiston kestävälle lautaselle, raasta päälle parmesaania ja tökkää uuniin 175 asteeseen niin pitkäksi aikaa, että juusto sulaa ja saa hieman väriä.

Pyöräytä sörsseli blenderissä tai näytä sille sauvasekoitinta. Lisää kerma ja anna kiehua vielä 5-10 minuuttia. Laita lautasella keiton päälle pavut ja oliivit. Eikä lisäparmesaanistakaan haittaa ole. Tarjoa tuoreen leivän kera.

Vihreitä sipsejä

Lehtikaali on vissiin kovasti trendikäs raaka-aine, joten pakkohan sitä oli itsekin hankkia. Myönnettävä on, että ennen tätä syksyä en edes tiennyt moisesta vihreästä kurttukaalista. Niin, noloa. No, tein siitä sipsejä näin aluksi, kuinkas muutenkaan. Lehtikaali on kuulemma ihan himpuran terveellistä, joten ettei aivan naurettavaksi terveyshössötykseksi menisi, niin pistin osaan parmesaania. Tuota lempikuorrutettani.

En olisi ikimaailmassa uskonut, että näistä tulisi hyviä. Aikomukseni oli todistaa, että menevät samaan kategoriaan gojimarjojen ja spirulinalevän kanssa. Aina välillä on hyvä huomata olevansa väärässä. Rakenne ja maku ovat hyvin sipsimäiset. Nämähän rouskuu paremmin kuin normisipsit! Mausteita vaihtamalla näistä saa varmasti kaikenlaista jännää aikaiseksi. Niin ja karppityypitkin voivat syödä näitä sipsejä. Ja kaalivihaajillekin tiedoksi, että lehtikaali ei maistu ainakaan paistettuna yhtään kaalilta. Juu, kyllä näitä on tehtävä jatkossakin.

Tuore lehtikaali. Valmiit söin ennen kuin tajusin kuvaushommat. Sori!

Lehtikaalisipsit (1-2 annosta)

3 lehteä lehtikaalia
½ dl oliiviöljyä
1/4 tl suolaa
paprikajauhetta/sipulijauhetta/valkosipulijauhetta/pesupulveria (no ok, viimeistä ei ehkä kannata käyttää, mutta melkein mitä tahansa muuta, mitä mieleen juolahtaa. En muuten ota vastuuta, jos joku syö tämän innoittamana pesupulveria! Älkää siis syökö, se ei ole ruokaa.)
parmesaania

Pese ja kuivaa kaalinlehdet. Leikkaa keskiruoto pois ja pilko sopivankokoisiksi suupaloiksi. Sekoita öljy ja mausteet. Uita lehtikaalit mausteöljyssä. Raasta halutessasi parmesaania päälle. Paista uunissa n. 6-9 minuuttia 175 asteessa. Vahdi, koska palavat helposti. Kypsyessään alkaa rusehtua reunoilta. Nauti ja ihmettele, miten epäterveelliseltä ne maistuvat.

Intialainen ystäväni palak paneerhan se siinä

Olin pari vuotta kaupan kassalla töissä ja niihin aikoihin kävin ruokaostoksilla ainoastaan silloin, kun oli aivan pakko. Niin nopeasti kuin ikinä kykenin ja ostin mielelläni ostokset mahdollisimman pitkäksi aikaa kerrallaan, ettei tarvitsisi taas hetkeen tulla kauppaan kärsimään vapaa-ajalla. Hiki päässä, naama kurtsussa aina sama reitti, aina samat ostokset. Tästä voinee ehkä päätellä, että kassatyö ei ollut lempparihommaani.

Ennen en yhtään ymmärtänyt ihmisiä, jotka tulevat kauppaan olemaan. Mietin aina, että eikö noilla oikeasti ole parempaa tekemistä, menisivät kotiinsa mokomat. Miksi kukaan jaksaa hissutella hyllyjen välissä, haistella yrttejä, puristella vihanneksia ja lueskella sisällysluetteloja? Ja sitten se hyllyjen tuijottelu ja purkkien hypistely täysin kiireettömästi, aivan kuin se olisi maailman tärkein asia. Miten kenelläkään on aikaa moiseen turhuuteen? Tänään kuitenkin sain itseni kiinni samanlaisesta toiminnasta. Tämän tajutessani järkytyin hetkeksi ja mietin, että nyt olen tullut vanhaksi. Sitten ajattelin, että ehkä se on ihan ok. Lehtikaalien puristelu ja juuustohyllyllä haaveilu tekevät itseasiassa elämästä paljon nautittavampaa, kuten ystäväni kanssa tänään yhteistuumin totesimme.

Voi toki olla, että loppuviikon tentit ovat yksi syy, miksi haluan luuhata hyllyjen välissä ja tehdä ruokaa kaikki päivät. No, mutta pitäähän ihmisen syödä, eikö vaan? Reilu annos palak paneeria ja jälkkäriksi kardemummakahvia. Ehkä sen jälkeen jaksaa jo avata tenttikirjan.

Palak paneer (4 annosta)

voita
5-7 valkosipulinkynttä
2 sipulia
3 tomaattia tai pari desiä tomaattimurskaa
1 vihreä paprika
1 chili

1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl juustokuminaa
1 rkl garam masalaa
1 rkl currytahnaa
mustapippuria
tuoretta korianteria
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa

300-400 g pinaattia (pakastepinaatti käy, itse käytin sekä tuoretta, että pakastetta)
(2 dl mustapapuja)

2 dl kermaa
250 g kotijuustoa (Valion toimii hyvin)

Paista sipuleita ja valkosipuleita voissa. Lisää paprika ja chili sekä mausteet. Paahda hetki ja lisää kuutioitu tomaatti ja hyvin silputtu pinaatti (ja pavut). Heitä vielä nokare voita sekaan. Anna hautua kannen alla noin 25-30 minuuttia. Lisää kerma ja kuutioitu kotijuusto. Jatka hauduttamista vielä noin 10 minuuttia. Tarjoa riisin (sekä naanleivän ja raitakastikeen) kera.

Kappas, mää syön sittenkin pastaa

Avokadopastasta on vauhkottu niin kovasti, että oli itsekin pakko saada jotain pastaa. Olen suhtautunut erittäin suurella epäluulolla gluteenitonta pastaa kohtaan, mutta päätin kuitenkin testata sen ennen kuin tuomitsen lopullisesti. Eihän sitä juuri oikeaan pastaan voi verrata, mutta pakko myöntää, että olin hieman hätäinen etukäteisarvioinnissani. Tämähän oli yllättävän hyvää! Ehkä jatkossa teen enemmänkin pastaa. Tai "pastaa", ihan kuinka vain.

 

Kuuluisasta avokadopastasta nappasin muutamia aineksia tähänkin soppaan, jätin jotain pois ja lisäilin ylimääräistä. Avokadoa tähän ei nyt eksynyt, mutta löydätte kyllä kyseisen pastan reseptin joka toisesta ruokablogista ja facebook-kaverinne seinältä sekä kaikkien suurten sanomalehtien nettisivuilta. Pakko sitä on itsekin testata joku päivä, mutta oli tämä rapuisakin versio aikas maukasta.

Rapupasta (3-4 annosta)

1 valkosipulinkynsi
1 pieni punasipuli
reilu loraus oliiviöljyä
nippu tuoretta basilikaa
1 mieto chili
1 lime
vihreitä oliiveja
timjamia
mustapippuria
persiljaa

200 g jättikatkaravun pyrstöjä
300 g (gluteenitonta) spagettia
1-2 dl parmesaaniraastetta

Sulata ravut ajoissa ennen ruuanvalmistusta. Pilko sipulit ja valkosipuli, siivuta chili. Laita spagetti kiehumaan. Paista sipuleita hieman öljyssä pannulla. Lisää chiliviipaleet ja mausteet. Spagetin ollessa lähes valmis, lisää pannulle sulaneet ravut, basilikasilppu ja oliivit. Purista limestä mehut sekaan. Lisää lähes kypsä spagetti ja parmesaaniraaste. Pyörittele pannulla pari minuuttia. Lorauta vielä hieman oliiviöljyä päälle. Sekoita ja nauti parmesaaniraasteen kera.

Voi makarooni, minulla on sinua ikävä

En syö vehnää, en ruista enkä ohraa. Venhän syöntiä olen rajoittanut jo monta vuotta, mutta ruisleipää söin päivittäin aina viime heinäkuulle saakka. Minun piti matkustaa Japaniin asti, että tajusin, ettei gluteeni sovi minulle. Siellä en syönyt juuri lainkaan viljaa ja kappas vain, yleisoloni parani heti ja sen jälkeen olenkin jättänyt gluteenit kaupan hyllylle.

Vaikka ilman viljaa olo onkin parempi, niin kyllä se silti harmittaa, että ei voi huoletta syödä mitä haluaa. En nimittäin tiedä montaakaan parempaa asiaa kuin tuore korvapuusti tai kunnollinen pasta-annos. Tai ruisleipä. Tai munkit tai pitsa. Tai oikeastaan kaikki se ihana gluteenimössö. Jossain joku joskus päätteli, että sitä tekee eniten mieli, mikä ei itselle sovi ja niinpähän tuo taitaa olla. Heh, voisikohan tällä selittää muitakin elämän valintoja?

Joskus nuorempana söin lähes pelkästään pastaa, eineksiä ja pikaruokaa. Ihmettelin sitten, miten oli niin järkyttävä olo koko ajan. Ramppasin lääkärillä, olin sairaslomalla puolet ajasta ja ketutti niin maan p*rkeleesti. Lääkärit määräsivät närästyslääkettä ja pitivät lähinnä hulluna. Piti siis itse ottaa selvää asioista. Lopetin ensin einesten mussutuksen, vähensin viljan syöntiä ja aloin syödä enemmän kasviksia ja marjoja. Oli myös joku viherpirtelövaihe, joka ehkä silloin oli ihan tarpeellinen. Yhtäkkiä en enää ollutkaan sairas koko ajan ja pystyin tekemään muutakin kuin istumaan kotona perse homeessa. Yksikään lääkäri ei missään vaiheessa ollut kiinnostunut ruokavaliostani tai antanut mitään järkeviä ohjeita syömisen suhteen. Todennäköisesti siksi, että en ollut ylipainoinen. Hoikka = ruokavalio kunnossa? Ei se niin mene.

Tuskin minulla keliakia kuitenkaan on, mutta vilja ei myöskään täysin sovi minulle. Kyllä minä voin joskus syödä pullan, mutta päivittäiseen ruokavaliooni en gluteenia enää halua. Minusta on muunmuassa mukava mahtua myös illalla samoihin vaatteisiin, joihin olen aamulla ahtautunut. Mieluummin jätän sen oireita aiheuttavan ruuan syömättä kuin yritän jälkikäteen korjata tilannetta ulkomaalaisilla jugurttivalmisteilla tai muilla hömpötyksillä. "Turvottaako?" Kiitos kysymästä, ei nykyään. En ole lääkäri enkä mikään asiantuntija, mutta uskon vakaasti, että lähes kaikki vatsavaivat voi korjata, jos vain kiinnittää hieman huomiota ruokavalioonsa. Jokainen voi opetella kuuntelemaan kehoaan, minua se ainakin on auttanut.

Ai niin, vaikka kuulostankin tämän postauksen myötä ehkä hieman saarnaajalta, niin ei minun seurassani tarvitse hävetä sitä, jos syö pelkästään eineksiä tai makaroonia. Ei se minulle kuulu, miten muut syövät. En minä tuomitse ketään ruokavalion perusteella, tämä on vain oma kokemukseni.

Niin ja sitten tähän torttuun, jonka pyöräytin! En ole mitään gluteenitonta leiponut koskaan ja ajattelin sitten kokeilla. Jonkinlainen sipulipiirakka sieltä uunista sitten lopulta löytyi. Ihan hyvin näin ensimmäiseksi gluteenittomaksi leipomukseksi.




Toimi hyvin aamiaisena pienillä lisukkeilla :)

Gluteeniton sipulipiirakka

Pohja:

2 dl tattarijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 muna
ripaus suolaa
1 tl hunajaa
2 rkl öljyä tai voisulaa
1 porkkana raastettuna
2 rkl seesaminsiemeniä
1½-2 dl vettä tai maitoa

3 sipulia
juustoraastetta
(2 dl kermaa + 2 munaa)

Sekoita jauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe. Sekoita. Lisää neste ja loput ainekset. Sekoita tasaiseksi. Jätä taikina sivuun ja paista sipulit viipaloituna voissa. Levitä taikina voideltuun vuokaan, lisää paistetut sipulit tasaiseksi kerrokseksi ja raasta vielä juustoa päälle. Harkitsin hetken, että olisin sekoittanut pari munaa ja kermaa vielä päälle, mutta jätin sen tällä kertaa pois. Ehkä ensi kerralla. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes juusto ottaa hieman väriä.

Kanaa ja papuja

Ajattelin jatkaa hyväksi havaitulla linjalla ja täytellä menemään. Tänään survoin kanaan aurinkokuivattua tomaattia ja muita höysteitä. Oli tarkoitus tehdä jotain kevyttä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni kevyestä on sellainen, että paistetaan asioita rasvassa ja laitetaan päälle paljon parmesaania. Unohtamatta niitä öljyyn säilöttyjä aineksia.

 

 

 

 

Täytetty kanafile (4 annosta)

 

4 kanafilettä

suolaa

pippuria

punasipuli

 

1 dl aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

valkosipulinkynsi tai pari

parmesaania

 

Esipaista sipulia ja kanafileitä öljyssä. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Älä paista kypsäksi asti. Pilko aurinkokuivattu tomaatti ja valkosipulinkynnet. Tee fileisiin viiltoja ja survo aurinkokuivattua tomaattia, paistettua sipulia ja valkosipulia viiltoihin. Voitele uunivuoka ja töräytä kanat vuokaan. Raasta päälle parmesaania. Paista uunissa noin 20 minuuttia 200 asteessa.

 

Papuinen lisukesalaatti (2 annosta)

 

kourallinen vihreitä pitkiä papuja

1 paprika

 

2 tomaattia

1/2 punasipuli

muutama oliivi viipaleina

1 tl kapriksia

persiljaa

timjamia

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa

mustapippuria

 

Pilko paprika ja paista öljyssä pannulla papujen kanssa, kunnes pehmenevät hieman. Lisää pannulle myös hieman hunajaa, suolaa ja pippuria. Lohko tällä välin tomaatti ja sipuli. Sekoita oliiviöljyyn mausteet ja heitä tomaatit, sipuli, oliivit ja kaprikset sekaan. Sekoita. Anna paprikan ja papujen jäähtyä ja asettele kaikki lautaselle. Raasta vielä varulta hieman parmesaania päälle. Tarjoile lisukkeena esimerkiksi kanalle.

Syksykurpitsa

Olen viime aikoina opetellut opiskelemaan ja sen takia ruuanlaitto on jäänyt vähän vähemmälle. Olen myös ollut hiukan laiska, vaikka olenhan minä ruokaakin tehnyt, mutta en mitään, mistä kehtaisi ääneen puhua. Tein muunmuassa kaali-linssi-jauheliha-tomaattikeittoa. Oli kyllä hyvää, mutta noh, työntää vain keittoon kaiken, mitä jääkaapista löytyy, niin voilà, valmista on.

Hyvien ruoka-aineiden täyttäminen toisilla hyvillä ruoka-aineilla on lempipuuhaani, joten täyttelin eilen iltani ratoksi kesäkurpitsaa kasviksilla. Voitte te rehupeputkin syödä tätä sitten. Alkuperäisen ohjeen löysin aikoinaan Glorian ruoka & viini -lehdestä. Se on kuitenkin hieman elänyt omassa käytössäni.

Oliiveista sen verran, että kannattaa jättää ne tasaisen mustat oliivit hyllyyn - ovat värjättyjä. Aito olivii on hieman epätasaisen värinen eikä koskaan syvänmusta. Oikeastaan mustat oliivit eivät ole mustia ollenkaan, vaan pikemminkin sinirusehtavanpurppuraisenkukertavia. Toki jos tykkää syödä ylimääräisiä väriaineita, niin antaa palaa vain, mutta huonolaatuisempia ne värjätyt ovat joka tapauksessa, ei niitä muuten tarvitsisi värjätä.

Hupaisaa, että kesäkurpitsa on parhaimmillaan näin syksyllä.

 

Kasvistäytteiset kesäkurpitsat (3 annosta)

3 kesäkurpitsaa
4 tomaattia
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
1 dl laadukkaita, kivettömiä mustia oliiveja
1-2 rkl kapriksia
reilusti parmesaaniraastetta

ripaus suolaa
mustapippuria
persiljaa
timjamia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 rkl hunajaa

Halkaise kurpitsat pituussuunnassa, koverra sisusta hieman pois, käytä uunissa noin 10 minuuttia 175 asteessa. Tee tällä välin täyte. Pilko ja paista sipulit ja valkosipulit öljyssä. Kuutioi tomaatti, pilko oliivit ja kaprikset. Sekoita sipulit ja muut aineet. Lisää öljy, hunaja, sitruunamehu ja silputut yrtit (voit myös käyttää kuivattuja yrttejä) ja mausteet. Suolan kohdalla kannattaa muistaa, että oliivit ja kaprikset ovat itsessään melko suolaisia.

Lapioi täyte kesäkurpitsojen sisään ja raasta parmesaania päälle. Paista uunissa noin 20-25 minuuttia. Tarjoile sellaisenaan tai lisukkeena lihalle raikkaan salaatin kera.

Chili con carne

Teinpä chili con carnea, koska aloitin taas pitkästä aikaa opiskelemaan espanjaa ja opettajani on Meksikosta. Inspiroiduin! Ok, ehkä vähän turhan kaukaa haettu. Oikeasti tein tätäkin siksi, että nämä ainekset nyt sattuivat löytymään kaapista. Hyvää tuli. Ystäväni mukaan oli ainakin parempaa kuin traumoja aiheuttanut peruskoulun tarjoama chili con carne. Vaikea kyllä kuvitella, miten jossain laitosruokalassa voitaisiin tarjota chili con carnea, kun niihin ruokiin laitetaan hädintuskin mustapippuria, chilistä nyt puhumattakaan. Eikä ollut tarkoitus valittaa, tämä oli vain toteamus. Syön itsekin viikoittain jossain laitosruokalassa, koska jotain sitä on syötävä ja lähteehän sillä nälkä kuitenkin.

Kuvassa näkyvät kukkakuvioiset lasit ovat pappani perintöä ja harmittaa, että niitä on enää kaksi ehjänä. Ei niillä mitään rahallista arvoa varmaankaan ole, mutta tunnearvoa niillä on senkin edestä. Lisäksi ne ovat mielestäni hirmuisen nätit. Jos sinulla pyörii kaappien pohjalla noita samaisia laseja, niin kerro minulle, voisin vaikka ostaa ne pois. Niin ja jos joskus tulet kylään ja aiot rikkoa astioita, niin kohdista rikkomistarpeesi ihan mihin tahansa muihin astioihin, mutta älä näihin. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun aikoinaan järjestin pikkujoulut ja eräs kaveri sanoi, että "anna minulle vaikka tuo kukallinen halpislasi, etten vain vahingossa riko noita kalliita iittaloita". Annoin Iittalan, niitä saa kaupasta.

Chili con carne (4-6 annosta)


400 g naudan paistia

Marinadi:

löräys öljyä (~1 dl)
3-4 valkosipulinkynttä
chiliä reilusti oman maun mukaan
juustokuminaa
1 tl fariinisokeria
loraus sweet chili -soosia
mustapippuria
korianteria
cayennepippuria
paprikajauhetta
loraus punaviinietikkaa
hippu kanelia
2 tl suolaa

Lisäksi:

2 sipulia
200 g valkopapuja
1 iso paprika
2 tomaattia
1 purkki tomaattipyrettä (semmonen pieni)
1 sellerinvarsi
(kasvis-/lihaliemikuutio)
vettä sopivasti
ranskankermaa tarjoiluun

Sekoita marinadiaineet ja heitä lihat pilkottuna joukkoon. Anna marinoitua pari tuntia. (Tämä vaihe ei ole pakollinen, jos on kiire. Voi myös heittää mausteet pannulle lihojen sekaan). Kuullota sipuleita pannussa ja lisää lihat. Ruskista.

Lisää pavut, pilkottu paprika, tomaatti, selleri, tomaattipyre ja vesi. Vettä saa olla niin paljon, että suurin osa tarpeista on selvästi nesteen peitossa. Anna hautua kannen alla vähintään tunnin verran. Tarkista välillä nestetilanne ja lisää, mikäli tarpeellista.

Tarkista suola ja mausteet. Mikäli olet tyytyväinen, nauti riisin ja ranskankerman kera. Mikäli maku ei miellytä, heitä menemään ja aloita alusta. Tai sitten voit lisätä suolaa ja mausteita. It's up to you, hunny.

Batskuranut ja dippadai

Juu, tiedän, otsikko on todella ärsyttävä ja olen siitä hyvin ylpeä! Minun on pitänyt tehdä bataattiranskalaisia jo pitkään, mutta näemmä piti elää 24-vuotiaaksi, että tämänkin sai aikaiseksi. Bataattiranskalaiset ovat huomattavasti ytelämpiä perunaisiin sukulaisiinsa verrattuna ja sen vuoksi piti saada jotain raikasta kaveriksi. Jäi vähän proteiiniköyhäksi tämä sapuska, mutta annettakoon se nyt anteeksi. Kelpo napostelueväästä nämä menivät poistiekseen.

 

Ja muuten, silloin, kun ei osaa päättää, kumpaa ottaisi, pitää ottaa kumpaakin. En osannut päättää tänään, teenkö aurajuusto- vai valkosipulidippiä, joten tein molempia. Välillä voi olla vähän ahne.

 

 

 

Bataattiranskalaiset (2 annosta)

 

1 keskikokoinen bataatti

reilu loraus öljyä

suolaa

mausteita (itse käytin paprikaa, cayennea, timjamia, basilikaa ja valkopippuria)

 

Sekoita öljy ja mausteet keskenään. Pilko bataatti putkuloiksi (pyri tekemään mahdollisimman samankokoisia, jotta paistuvat tasaisesti). Uita bataattiputkulat mausteöljyssä. Levittele leivinpaperille ja tyrkkää uuniin 175-200 asteeseen 20-30 minuutiksi. Tarjoile dipin ja tuoreiden vihannesten kanssa

 

 

Aurajuustodippi

 

1 dl kermaviiliä

aurajuustoa murusteltuna

mustapippuria

 

Sekoita ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.

 

 

Valkosipuli-yrttidippi

 

1 dl kermaviiliä

1 pieni valkosipulinkynsi

mustapippuria

suolaa

timjamia

basilikaa

oreganoa

 

Pilko valkosipuli ja sekoita ainekset keskenään. Laita maustumaan jääkaappiin.

Överi borssikeitto ja sen vaatimattomampi ystävä

Edellinen punajuurireseptini ei riittänyt ystävälleni Anssille ja nyt toiveissa oli punajuurta keitossa. Ihan mahdoton äijä! Tehdäänpä sitten borssikeittoa Katin tapaan, eli enemmän on aina enemmän ja mitä näitä nyt on. Kutsuin myös nälkäisen ystäväni piipahtamaan keitolla ja koska hän sattuu olemaan kasvissyöjä ja kaalinvihaaja, tein hänelle oman vaatimattomamman versionsa, josta jätin eläimet ja kaalinpäät pois. Yritin paikkailla puutteita paprikalla ja lisärehuilla.

Tänäänhän on taas kerran maanantai ja oli tarkoitus jumppailla, olla reipas ja muuta pirteää ja ahdistavaa, mutta jäipä väliin ja hyvä niin. Vietin illan mieluummin kaverin kanssa juoden pannutolkulla teetä ja syöden keittoa. Kasvisversiosta hän kommentoi jotain tähän tyyliin: "Hyvää keittoa! ...Tai ainakin mie sanon niin, että voit kirjoittaa sen sinne siun blogiin".

Överiä tai ei, hyvää se oli.

 

Överi borssikeitto (6 annosta)

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 pekoniviipaletta
2 chorizonakkia (n. 150 g)

300 g tuoretta punajuurta
300 g kaalia
2 porkkanaa
1-2 sellerinvartta
2 dl tomaattimurskaa
200 g kikherneitä

reilu loraus punaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
(kasvisliemikuutio)
timjamia
mustapippuria
chiliä
3 laakerinlehteä
suolaa
vettä niin paljon, että vihannekset peittyvät

Tarjoiluun:
smetanaa tai ranskankermaa

Paloittele pekoni ja paista kattilassa, kunnes rasva alkaa irrota. Pilko sipuli ja valkosipuli ja ruskista pekonien kanssa. Siivuta nakit ja vihannekset. Kuullota hetki ja lisää tomaattimurska, huuhdellut kikherneet, vesi ja mausteet. Keitä hiljalleen kannen alla vähintään tunti. Tarjoile smetanan tai ranskankerman sekä tuoreen leivän kera.

Kasvisversio:
Laita lihojen tilalle esimerkiksi paprikaa, enemmän porkkanaa tai vaikka lisää kikherneitä.

Curry, my love!

Rakastan currya. Tai ainakin makunystyräni himoitsevat sitä suunnattomasti. Minusta on ihan loogista laittaa currykastiketta muunmuassa paahtopaistin päälle, vaikka työkaverini sille vähän naureskelivatkin joskus. Teen muutenkin välillä hämmentäviä ruokayhdistelmiä, mutta toisaalta, kukapa ei tekisi? Jos haluan pursottaa sinappia raa'an porkkanan päälle, kuten makkaralle konsanaan, niin sitten teen niin.

Kävin taas loisimassa vanhempieni luona ja currya oli saatava jossain muodossa. Olisin halunnut myös lanttua, mutta odotelkoon nyt vuoroaan vielä. Tarkoitus oli tehdä kanapullia, mutta sattumusten kautta sain aikaiseksi, hmmm, kananappuloita. Kaupasta ei löytynyt broilerinjauhelihaa, joten pistin isän jauhamaan kanasuikaleet perintölihamyllyllä. On muuten hieno vehje se lihamylly! Äiti pyöräytti puolestaan kukkakaalimuusin ja kananappuloiden kaveriksi tehtiin currymajoneesia. Vaikka lopputulos ei vastannutkaan alkuperäistä suunnitelmaa, totesimme yhteistuumin, että tätähän voisi tehdä useammin. Jopa perheen nuorimmainen, armas pikkuveikkani, totesi, että "ei tämä kauhean pahaa ole".

Kananappulat (4 annosta)

1 sipuli
700 g kanaa (jauhelihan muodossa kenties helpoin, mikäli ei jostain tuntemattomasta syystä omista lihamyllyä)
suolaa
currya
pippuria
2 valkuaista

Sekoita mausteet valkuaisen sekaan, pilko sipuli ja sekoita koko hässäkkä kanan kanssa tasaiseksi massaksi. Paista pannulla pieniä pihvejä.

Currymajoneesi

2 keltuaista
5 dl rypsiöljyä
currya
ripaus kurkumaa
valkopippuria
suolaa
1 rkl sitruunamehua/viinietikkaa
1 tl vettä

Sekoita öljy keltuaisten joukkoon hitaasti ohuena nauhana samalla sähkövatkaimella vatkaten, jottei seos juoksetu. Lisää mausteet ja sitruunamehu sekä vesi. Anna maustua jääkaapissa hetki.

Kukkakaalimuusi (4 annosta)

2 pienehköä kukkakaalia
voita
sulatejuustoa/aurajuustoa
suolaa
mustapippuria

Keitä kukkakaalit kypsiksi ja valuta hyvin. Soseuta. Lisää voita ja haluamaasi höystettä sen verran, että rakenteesta tulee sopivan muusimainen.


Sesonkiruokaa sen olla pitää

Tänään tein epämääräisen tuttuni ystäväni Anssin toivomuksesta jotain vuohenjuustosta ja punajuurista. Yritin ostaa punajuuria jo viime viikolla, vaan en löytänyt niitä koko kaupungista, mutta onneksi tällä kertaa irtosi säkillinen. Punajuuri on nyt sesongissa ja muutenkin hieno ja aivan aliarvostettu juures. Kysykää vaikka Kyrön Mielensäpahoittajalta. Olen yleensä käyttänyt punajuurta uunivihanneksissa ja niin tein nytkin. Ehkä hieman tylsää, mutta toimii.

Vuohenjuusto on suhteellisen uusi tuttavuus minulle ja jossain vaiheessa ajattelin sen maistuvan lähinnä villasukilta. Sitten minusta kai tuli vanha ja makuaistini rupsahti, koska nykyään villasukkajuusto maistuu oikein hyvin. Toinen vaihtoehto on se, että en yritä syödä sitä enää pelkästään. Vuohenjuusto kaipaa mielestäni aina rinnalleen jotain makeaa. Yleensä paholaisenhillo on hoitanut tuon roolin, mutta tänään sijaisena toimi karamellisoidut sipulit.

Nyt voinkin täydellä vatsalla hilpaista ex-firman bileisiin syömään vähän lisää.

Uunivihannekset

punajuuria
porkkanoita
kesäkurpitsaa
timjamia
suolaa
mustapippuria
voita/öljyä
vettä

Pilko vihannekset (mitä pienempiä, sen nopeammin kypsyvät, mutta kannattaa ottaa huomioon, että kesäkurpitsa kypsyy huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi punajuuri, joten jätä kesäkurpitsa suuremmiksi paloiksi tai lisää vasta myöhemmin). Mausteet perään ja reilusti öljyä (tai voita kuten itse öljynpuutteessa käytin). Lorauta pohjalle n. puoli desiä vettä. Sekoita. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa kannen alla kunnes ovat kypsiä, eli n. 45 minuuttia.

Karamellisoitu sipuli ( 2 annosta)

2 sipuli (itse käytin punasipulia)
voita
2 rkl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
mustapippuria
suolaa

Paista pilkottuja sipuliviipaleita voissa, kunnes ottavat hieman väriä itseensä. Lisää sokeri ja punaviinietikka. Pyörittele, kunnes etikka on haihtunut.

Paistettu vuohenjuusto seesaminsiemillä (2 annosta)

pötkö vuohenjuustoa
2 rkl seesaminsiemeniä
voita

Paahda seesaminsiemeniä voissa. Ota paistinpannu pois levyltä ja heitä vuohenjuustokiekot siementen päälle. Nappaa pois, ennen kuin menevät liian lötköiksi, eli todella nopeasti. Pistele poskeesi lämpimänä.

Flunssapäivän kaalisoppa

Tänään olen ihaillut kaunista syyspäivää sisätiloista. Oli tarkoitus tehdä kaalikääryleitä, mutta sitten iski syysflunssa ja ajauduin tekemään kaalikeittoa, koska a) se on helpompi ja b) keittoa on kivempi syödä kipeänä. Syytän tästä taudista eilen töissä kohtaamiani asiakkaita, joiden kohdalla oli pakko ihmetellä, miksi kyseisillä henkilöillä on oikeus hoitaa edes omia asioitaan. Korkeammat tahot ilmeisesti puuttuivat asiaan ja sairastuin, etten menettäisi töissä täysin uskoani ihmiskuntaan ja haluaisi muuttaa toiselle planeetalle.

Mutta takaisin padan ääreen. Mielestäni keittojen salaisuus on maustaminen reilulla kädellä. Käsitys, että keitot ovat pahoja, johtuu lähinnä siitä, että ne monesti jätetään mauttomiksi. Tänään laitoinkin mausteita erityisen paljon, koska räkätaudista johtuen makuaistini on heikentynyt noin 90%.

Soppa toimi oikein hyvin siihen, mihin nenäsumutteet eivät auttaneet. Nyt voinkin posket punoittaen ja nenän kautta iloisesti hengitellen kääriytyä takaisin peittoon ja toivoa, että huomenna pystyn tekemään jo muutakin.

Räkätautisen Syksyinen kaalisoppa (6-8 annosta)

400 g paistijauhelihaa (kasvissyöjät voivat korvata tämän parilla desillä punaisia linssejä)
2 sipulia
1 pieni kaali
2 porkkanaa
voita

purkki tomaattimurskaa (300-400g)
kasvislientä niin, että kaalit peittyvät

pari laakerinlehteä
mustapippuria
suolaa
chilitahnaa/chiliä/cayennea niin, että röörit aukeavat
paprikajauhetta
korianteria
1 rkl hunajaa
loraus punaviinietikkaa

Pilko sipuli ja paista reilussa määrässä voita. Heitä sekaan jauheliha ja ruskista. Lisää kaveriksi pilkottu kaali. Paista niin kauan, että kaalista alkaa irrota nestettä ja lisää pilkottu porkkana. Seuraavaksi tomaattimurska ja mausteet. Lisää vesi viimeisenä. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin tunti. Tarjoa pehmeän leivän kanssa.

Laiskaa alkanutta viikkoa kaikille!

Olen ollut laiska ja syönyt pari päivää vain peruna-kasvis-munahässäkkää. Tiedättekö, ensin on sunnuntaiolot ja sitten tulee se kirottu maanantai. Ajattelin eilen ja vielä tänäänkin, että tästä mössöstä en kyllä kehtaa edes mainita kenellekään, koska ei tätä kokkaamiseksi voi kutsua. Sitten mietin, että niin, teen tätä kolmatta kertaa kahden päivän sisään, ei tämä nyt niin huonoakaan ole. Ja mitä sitten, vaikka tätä varten ei tarvitse käydä keräämässä tryffeleitä täysikuun aikaan vaan tämä valmistuu vasemmalla kädellä vartissa. Jokaisella varmasti on oma versionsa sunnuntaispydäristä ja ainakin tämä omani pieksee pakasteessa eläneen serkkunsa mennen tullen.

Ajattelin muuten jättää tänään salin väliin ja syödä koko illan katsellen samalla Sex and the Cityn uusintoja. Enkä aio edes potea huonoa omaatuntoa. Huomenna ehtii taas suorittaa.

 

 

 

Pikainen pottuhässäkkä (2 annosta)

voita
5-6 perunaa keitettynä
2 munaa
1 punasipuli
(valkosipulia)
pätkä kesäkurpitsaa
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa

Pilko sipuli, potut ja kurpista. Paista voissa. Lisää mausteet ja heitä perään munat. Pyörittele kunnes muna on kypsää.

lisäksi:
majoneesia, ketsuppia, sinappia, tuoretta paprikaa, salaatinlehtiä näön vuoksi, katkarapuja, pekonia, sweet chili -soosia, aurajuustoa, suolakurkkua tai ihan mitä ikinä haluat ja kaapista sattuu löytymään.

寿司だよ sushia!

Käväisin heinäkuussa Tokiossa ja söin siellä aamusta iltaan sushia - kirjaimellisesti. Hain melkein joka aamu aamiaiseksi lähikaupasta sushiboxin ja automaatista vihreää teetä. Söin sushia usein myös lounaaksi, illalliseksi, välipalaksi, yöpalaksi ja niin edelleen. Sushi vei sydämeni niin täysin, että melko vähän tutustuin muihin paikallisiin ruokiin.

Sushiin rakastuneena päätin kokeilla, onnistunko pilaamaan sushielämyksen aivan täysin tekaisemalla sushit itse. Vertailukohtana oli kotimaassaan iloisesti elänyt sushi, joten en mitenkään voisi päästä samaan lopputulokseen. Hyvin tuo kuitenkin maistui. Ainut, mikä jäi harmittamaan, oli inkivääripikkelsin puuttuminen. Se kun olisi pitänyt tehdä vähintäänkin edellisenä iltana. Yritimme korvata inkivääripikkelsin kaupasta ostetulla vastaavalla. Ei olisi kannattanut, koska se oli ihan hirveää p*skaa. Kuka laittaa tämmöiseen tuotteeseen sokerin sijasta KOLMEA eri makeutusainetta? Kukaan täysjärkinen ei kuitenkaan syö inkivääripikkelsiä purkkitolkulla, joten pieni määrä sokeria tuskin on kuolemaksi. Tosin itse olen sitä mieltä, että sokeria ei kannata koskaan korvata keinotekoisilla makeutusaineilla, vaan hunajalla tai korkeintaan stevialla.

Omatekoinen sushi maistui oikein hyvältä ja niin maistui valkoviini punaviinilaseistakin. Kannattaa kokeilla! Toki voisin myös hankkia valkoviinilasit. Noh, ehkä sitten, kun olen fiksu ja hieno aikuinen.

Lohi-kurkku-majoneesirullat (24 kpl)

Riisi:
300 g sushiriisiä (tai jasmiiniriisiä)
4 dl vettä
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl sokeria
½ tl suolaa

Hauduta riisi miedolla lämmöllä kannen alla n. 15 minuuttia. Lisää mausteet kypsään riisiin. Pöyhi huoneenlämpöiseksi. Itse levitin riisin suurelle leikkuulaudalle jäähtymään, koska olin hätäinen.

Muut:
150 g lohta (itse käytin graavisuolattua)
6 nori-leväarkkia
noriarkin mittainen pala kurkkua
wasabitahnaa
majoneesia
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
(gluteenitonta) soijakastiketta

Pilko kurkku pitkittäissuunnassa kuuteen osaan. Suikaloi lohi. Laita noriarkki pehmeä puoli alaspäin bambumatolle pitkä reuna itseesi päin. Kostuta kädet ja hyökkää riisin kimppuun. Levitä kuudesosa riisistä noriarkille. Jätä n. 1 cm tyhjää uloimmalle reunalle.

Laita wasabitahnaa varovasti lusikalla levittäen riisille itseäsi lähimpänä olevaan päähän. Lisää majoneesia, kurkkua, lohi ja seesaminsiemenet. Tartu napakasti bambumattoon ja kääräise tiukalle rullalle (ja ei, älä kääri bambumattoa rullan väliin, kuten itse meinasin ensin tehdä). Leikkaa neljään yhtä suureen osaan tervällä, kostealla veitsellä. Tarjoa soijakastikkeen (ja omatekoisen inkivääripikkelsin) kera.

Keittoa torstain kunniaksi

Kasvissosekeitto on kuulkaas hyvää. Olen käynyt tästä aiheesta monet kiivaat keskustelut ja noh, minä nyt vain olen oikeassa. Toisaalta olen myös kaikkiruokainen. En edelleenkään tiedä, miten vanhempani sen tekivät, mutta minä ja veljeni emme koskaan nirsoilleet ruokapöydässä. Söimme muikut, kaalikeitot, salaatit, lanttulootat ja muut ällötykset hyvillä mielin ja kysyimme onko lisää. Emme mekään mautonta tai pahaa ruokaa halunneet syödä, mutta lähtökohtaisesti emme koskaan nirsoilleet minkään ruuan edessä. Paitsi sisuskaluruokien. Ja sen vetisen kaurapuuron.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että on hyvä kannustaa lapsia maistamaan kaikkea, niin silti vääränlaisella pakottamisella voi saada lapsen kuin lapsen pelkäämään ruokailutilannetta ja sitä kautta suhde ruokaan ja syömiseen saattaa vääristyä. Rakkaalla ala-asteellani ainakin oli tapana, että keittäjä lappoi lautasen kukkuroilleen muhennusta ja sitten lautanen piti syödä tyhjäksi. Jos ei syönyt, sai kuulla kunniansa. Kyllä sitä vähemmästäkin alkaa kammoksua ruokahetkiä ja ruokahalu on mennyt jo ennen kuin edes tietää, mitä on tarjolla. En muuten ollut ainoa, joka sai jonkinasteisia traumoja ala-asteen ruokahetkistä. Toivottavasti kyseistä toimintaa ei enää harrasteta missään. Syömään pakottaminen on silkkaa kidutusta.

Noh, avautuminen ja traumat sikseen. Otetaanhan vähän keittoa!

Kasvis-porkkanasosekeitto (n. 6 annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
puoli kiloa porkkanoita
1 iso peruna
puolikas bataatti
2 tomaattia
2 dl tomaattimurskaa
3-4 dl vettä

1 LUOMU kasvisliemikuutio/samassa suhteessa kasvisliemijauhetta (luomua, koska ne perinteiset ovat hirveitä lisäainepommeja)
cayennepippuria
basilikaa
timjamia
paprikajauhetta
valkopippuria
suolaa
1 tl hunajaa
loraus punaviinietikkaa

2 dl kermaa (tai kookoskermaa)
2 rkl vihreää pestoa

Lisäksi:
fetajuustoa
tuoretta basilikaa

Paista sipuleita voissa. Lisää joukkoon kuoritut ja pilkotut porkkanat, perunat ja bataatti. Pyörittele hetki kattilassa. Lisää vesi, pilkotut tomaatit, tomaattimurska ja mausteet. Anna kiehua n. puoli tuntia tai kunnes vihannekset ovat kypsiä. Soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä, kuten itse tein (oli muuten nopeampaa kuin sauvasekoittimella ja tuli tasaisempi lopputulos). Lisää kerma ja pesto, anna kiehua vielä 5 minuuttia. Tarjoa fetamurun ja tuoreen basilikan kanssa.

Lehmää uuniin

Tulin töistä kotiin ja hirveä nälkä jäyti luita ja sieluani. Tekaisin itselleni nopeasti sapuskaa (kasvis-tonnikalamättöä), jotta jaksaisin tehdä sen varsinaisen ruuan. Minulle käy näin varsin usein. Onko se normaalia? Syön myös välipaloja kokatessani. No, olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että kokkaaminen on kivaa, mutta ei nälkäisenä. Oikeastaan mikään ei ole mukavaa nälkäisenä. Juu, myönnetään, en ole kovin miellyttävä ihminen, jos ruokailuvälit venyvät. Onneksi tähänkin on helppo ratkaisu: syö paljon ja tarpeeksi usein. Ja siinähän minä olen hyvä.

Naudan palapaisti ehti kummitella jääkaappini perukoilla useamman päivän ennen kuin vihdoin pistin sen pataan. Seurakseen se sai kasviksia. Niin paljon, että oikeastaan haluaisin kutsua tätä kasvispadaksi, jossa nyt vain sattuu olemaan myös puolisen kiloa kuollutta kantturaa. Ainiin, kuvan laadun ollessa taas näin hirveä, kerron teille, että omistan vain markkinoiden halvimman älypuhelimen ja sen mukana tulleen kameran. Viikonloppuna lainasin äiskän järkkäriä vähäsen ja taisin rakastua. Eli jos joku haluaa lahjoittaa minulle hyviä kameroita, niin antaa tulla vain! Ja kummasti myös oletan, että joku jaksaa lukea näitä löpinöitä.

 

 

Tulinen kantturamuhennus (n. 3-4 annosta)

400 g naudan palapaistia
4 valkosipulinkynttä
2 sipulia
½-1 paprika
2 porkkanaa
2 suomalaista omppua
loraus punaviinietikkaa
mustapippuria
suolaa
voita paistamiseen
chilitahnaa niin paljon, että vähän itkettää

Pilko sipulit ja valkosipulit ja ruskista paistinpannussa. Lisää liha joukkoon. Anna ruskistua hetki ja lisää suolaa ja mustapippuria. Pilko kasvikset. Heitä kaikki pataan, lorauta päälle niin paljon vettä, että kaikki peittyvät. Laita uuniin 200 asteeseen noin 3-5 tunniksi. Lisää tarvittaessa vettä äläkä päästä kuivumaan.Tarjoa keitettyjen pottujen kanssa.

Omenoita, omenoita

Omenatkin ovat näemmä hiljalleen syömäkelpoisia, joten ei muuta kuin omenavarkaisiin! Itse olen nössö, joten pyysin kiltisti ja sain säkillisen omppuja vanhemmiltani. Teen harvoin jälkiruokia, mutta omenahyve on aina vaan niin hyvää, että olisi ollut silkkaa typeryyttä jättää se väliin. Käytin kuitenkin tällä kertaa kaurahiutaleiden sijasta mantelilastuja.

Manteliomenahyve (2-4 annosta, ahmattiasteesta riippuen)

4-6 omenaa
2 dl mantelilastuja
75 g voita
1 dl sokeria
1 tl kanelia

Poista siemenkodat ja lohko omenat. Levittele nätisti voidellun vuoan pohjalle. Sulata voi kattilassa ja heitä sekaan mantelilastut, sokeri ja kaneli. Pyörittele hetki kattilassa ja kaada seos omenoiden päälle. Paista n. 200 asteessa n. 20-25 minuuttia, kunnes mantelilastut ottavat vähän väriä. Tarjoa vaniljajäätelön, -kastikkeen tai -vaahdon kera.

Vaniljakastike

2-3 dl maitoa (tai kermaa)
1-2 keltuaista
2 rkl sokeria
1 vaniljatanko

Laita maito lämpiämään kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet maidon sekaan, heitä myös tanko perässä. Anna kiehua n. 5-10 minuuttia. Vaahdota keltuaiset ja sokeri keskenään. Poista vaniljatanko ja kaada kuuma maito keltuaisvaahdon sekaan samalla sekoittaen. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna hämmentäen, kunnes kastike sakenee. Älä anna kiehua. Töräytä kastike omenasetin päälle.

Äidin kanssa keittiössä

Tomaattia, kesäkurpitsaa ja muita tuoreita vihanneksia kannattaa ehdottomasti hyödyntää juuri nyt, kun ne vielä maistuvat joltain. Tomaatit ovat lemppareitani, mutta täällä jumalan selän takana ne ovat hyvän makuisia vain muutaman kuukauden vuodesta. Menetin viime kesänä hetkellisesti hajuaistini ja sen myötä käytännössä makuaistini. Silloin ketutti muunmuassa se, että hyvä tomaattisesonki meni ohi. Olin kuitenkin onnekas ja nyt haju- ja makuaistini ovat palautuneet. Olen kuulkaas suorastaan mässäillyt tomaateilla. Harva osaa arvostaa hajuaistiakaan ennen kuin sen menettää.

Mutta takaisin ruoka-asioihin ja äidin keittiöön. Lähdin vanhempieni riesoiksi viikonloppua viettämään ja luonnollisesti ryntäsin heti jääkaapille. Ehkä lopetan sen sitten, kun täytän 40. Vai milloin se aikuisuus koittaa siinä määrin, ettei enää kehtaa käydä vanhempien jääkaapilla? Se hetki, kun vain istutaan kiltisti sohvalla vaihtamassa kankeita kuulumisia ja odotellaan, että kutsutaan valmiiseen kahvipöytään. Kahvin jälkeen vilkuillaankin sitten kelloa samalla miettien, milloin kehtaa lähteä kotiin. Niin, toivottavasti se ei koita koskaan. Aion olla lapsi vanhemmilleni niin kauan kuin henki pihisee.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että tutkimusretkeni jääkaapille tuotti tulosta. Löytyi tomaatteja, kesäkurpitsaa, mozzarellaa ja pestoa. Ja jauhelihaa. Eikai sitä ihmislapsi muuta tarvitse. Paitsi paistovuoan ja äidin, joka tekaisee maailman parhaat jauhelihapihvit.

Kesäkurpitsainen tomaatti-mozzarellavuoka (4 annosta)

2 keskikokoista kesäkurpitsaa
6 tomaattia (käytin punaisia ja keltaisia, jotka löytyivät kasvihuoneen siimeksestä)
1 dl vihreää pestoa
250 g mozzarellaa
1-2 tl mustapippuria
(suolaa)

Voitele vuoka. Siivuta kesäkurpitsa ja mozzarella. Halkaise tomaatit ja poista kanta. Lado pohjalle kesäkurpitsaa, sivele ne pestolla, lisää tomaatit, sudi nekin pestolla ja visko mustapippurit päälle. Laita vielä kerros kesäkurpitsaa ja kuorruta pestolla. Paista uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia. Lisää mozzarella ja jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia ja valmista on.

Äiskän gluteenittomat karppijauhelihpihvit (n. 10 kpl)

1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 kananmunaa
400 g paistijauhelihaa
n. 1/4 paketillista aurajuustoa
1 ½ dl juustoraastetta (esim. emmental)
½ tl suolaa
cajun-maustetta
mustapippuria
chilikastiketta

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota voissa. Sekoita munat, murustettu aurajuusto ja juustoraaste sekä mausteet. Huomaa suolaa lisätessäsi, että aurajuusto on voimakassuolaista. Lisää jauheliha ja sipulit. Vaivaa taikina tasaiseksi. Anna maustua hetki ja paista pannulla sopiviksi pihveiksi kostutetuin käsin. Ja kappas vain, voimme unohtaa korppujauhot ikuisiksi ajoiksi!

Huijaushelppo lohikastike

Tänään tein lohikastiketta kylmäsavulohesta, riisikasvishöystöä ja paistettuja bataatteja. Lohikastike on niin helppo, että tuntuu melkein huijaamiselta. Itseasiassa tämän reseptin äiti lienee jossain yläasteen kotitaloustunneilla. Meinasin tehdä vielä pienen salaatin kylkeen, mutta tuore kotimainen omena tuntui paremmalta vaihtoehdolta salaatille. Se sopikin mukavasti lohen kanssa.

Jos en ole vielä kertonut, niin hyvin harvoin suunnittelen etukäteen, mitä ruokaa milloinkin teen. Yleensä vain raavin jotain kasaan niistä aineksista, mitä kaapeista löytyy ja tämän vuoksi samalla viikolla kokkaillessa samat raaka-aineet saattavat toistua peräkkäisissä sapuskoissa. Ehkä vielä joskus ryhdyn suunnitelmallisemmaksi tässäkin. En kuitenkaan vielä tänään.

Maailman helpoin lohikastike (2 annosta)

150 g kylmäsavulohta
1 sipuli
2 dl kermaa
valkopippuria

Ruskista sipulit, lisää lohi paloiteltuna. Paista pari minuuttia tai kunnes lohi on kypsää. Lisää kerma ja valkopippuri. Anna hautua viitisen minuuttia.

Riisi-kasvislisäkehässäkkä

2 dl riisiä
puolikas paprika
pari porkkanaa
1 sipuli
(tuoretta) timjamia
valkopippuria
kourallinen tuoretta basilikaa

Keitä riisi suolatussa vedessä. Pilko sipuli, porkkanat ja paprika. Paistele voissa timjamin kera, kunnes ovat pehmeitä. Lisää riisi ja valkopippuri. Anna muhinoitua 10 minuuttia. Lisää tuore basilika viimeisenä ja tarjoile lohikastikkeen kera.

Bataattilisäke

bataattikiekkoja mieluinen määrä
voita
valkopippuria

Paista bataattikiekot voissa ja lisää valkopippuria. Nomnom.

Rapusalaatti

On ihan höpöhöpöä ja huono tekosyy olla tekemättä ruokaa vain itselleen. Sellaistakin lööperiä olen kuullut, että terveellisesti syöminen on hankalaa yksin. Jos se minulta onnistuu, niin eiköhän muiltakin, ja toisekseen syömäseuraa luulisi saavan aina. Pitää olla hieman typerä, jos ei tule valmiiseen pöytään, kun joku kutsuu. Tänään kuitenkin tein ruokaa vain itselleni, yhden annoksen verran. Normaalisti täräytän suurperheen ruokkimisiin tarvittavan määrän apetta syöjien määrästä riippumatta. Ehkä tämä oli poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Vastapainoksi voin popsimiselle voi välillä syödä vähän pehmeitäkin rasvoja. Avokado ja oliiviöljy hoitivat tuon tarpeen tänään. Avokado on herkkua, mutta se on sopivan kypsä noin 20 minuuttia elinkaarestaan. Muulloin se on joko raaka tai ylikypsä. Kauhean hankala kasvis/hedelmä/rehu/mikä ikinä onkaan! Tällä kertaa kävi kuitenkin onnekkaasti ja olin syömäaikeissa juuri sillä hetkellä, kun avokado oli täydellinen.

Niin ja haluan nyt vielä mainostaa, että salaatissa käyttämäni kirsikkatomaatit olivat oman puutarhan satoa. Olen oikein ylpeä viherpeukalointitaidoistani tänä kesänä. Hyvä minä. Älkää silti tuoko minulle lahjaksi viherkasveja, koska tapan ne kuitenkin. Anteeksi äiti, minä kyllä yritin!



Ihan ite kasvatin!

Katkarapu-avokadosalaatti (1 annos)

Kastike:
1 dl maustamatonta jugurttia tai kermaviiliä (minä käytin turkkilaista)

tilkka kermaa

muutama rengas sipulia/tukko ruohosipulia silppuna

ripaus mustapippuria

ripaus sitruunapippuria

hyppysellinen tilliä

hitusen cayennepippuria

1/4 tl suolaa

50-100 g katkarapuja


salaattia (käytin itse jääsalaattia, huom. jäävuorisalaatti on asia erikseen ja sitä en suosittele kenellekään)

n. 10 cm pätkä kurkkua

1/3 (oranssia) paprikaa

pieni avokado

muutama kirsikkatomaatti

kourallinen rucolaa

sitruunaviipale

loraus oliiviöljyä

Sulata katkaravut veden alla. Sekoita jugurtti ja kerma, lisää joukkoon silputtu sipuli, mausteet ja katkaravut. Tarkista suolapitoisuus. Jätä maustumaan.

Asettele salaatti lautasen pohjalle. Pilko kurkku ja paprika (itse pilkoin pitkittäissuunnassa - pystyi mukavasti dippaamaan kastikkeeseen). Paloittele avokado ja halkaise kirsikkatomaatit. Poista rukolasta ylimääräiset rangat. Asettele mieleiselläsi tavalla. Avokadon tummumista voi yrittää estää sivelemällä sitruunamehua avokadon päälle. Lorauta salaattiin oliiviöljyä ja nauti.



Keitto, jonka perään itketään

Tiedättekö tilanteen, kun joku päättää lähteä ovet paukkuen elämästä ja kuitenkin parin kuukauden kuluttua nöyrtyy ottamaan yhteyttä pyytääkseen linssikeiton reseptin? Silloin tietää onnistuneensa kokkauksissaan. Tämä tuskin on se samainen resepti, koska jokainen soppani on ollut erilainen, kuitenkin tiettyä peruspohjaa noudattaen. Linssit ovat pelastaneet monet laiskat sunnuntait, kun ei ole jaksanut liikkua kaupan suuntaan. Lisäksi pitää olla hieman mausteita, vettä, ehkä tomaattimurskaa ja kermaa. Niin ja se voi nyt ei ole koskaan pahitteeksi. Eikä valkosipuli. Voita ja valkosipulia voi laittaa kaikkiin ruokiin. Tämä olkoon mottoni.

Sanon tämän nyt ääneen: kesä vetelee viimeisiään ja syksy kolkuttelee ovella. Oikea asenne tekee syksystä paljon nautinnollisemman ja itseasiassa olen aina ollut sitä mieltä, että syksy on ihana vuodenaika. Ah, kirkkaat ja aurinkoiset syyspäivät! Valo on uskomattoman kaunis syksyllä. Lisäksi voi taas leikkiä paloturvallisuuden kanssa ja sytytellä kynttilöitä iltojen ratoksi. Ja mikäpä sopisi paremmin pimeneviin iltoihin kuin mausteinen keitto.

Kookoksinen linssi-kasviskeitto (n. 6 annosta)

1 sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
voita paistamiseen
3 tuoretta tomaattia (tai tomaattimurskaa)
1 pieni paprika
3 porkkanaa
pala inkivääriä
pieni bataatti
5-6 dl kiehuvaa vettä
2-3 dl linssejä (käytin 1 dl vihreitä ja 1 dl punaisia)

1/2 sitruunan mehu
loraus punaviiniä (tai punaviinietikkaa)
1 tl hunajaa
1 rkl mustapippuria
2 tl suolaa
1 rkl korianteria
chiliä maun mukaan (laitoin 1 rkl punaista chilitahnaa)
2 dl kookoskermaa

Ruskista sipuli ja valkosipuli kattilassa voin kanssa. Pilko paprika ja tomaatit. Silppua inkivääri. Kuori ja pilko porkkanat. (Itse jätin kaiken rouhean kokoisiksi, jotta olisi pureskeltavaakin). Laita edellä mainitut sipulin sekaan ja kuullota hetki. (Voitakin voi toki myös nokareen verran lisätä).

Seuraavaksi kuuma vesi. Jos käytät vihreitä linssejä, heitä ne huuhdeltuina muutaman minuutin kuluttua mausteiden kanssa. Hauduta n. 10 minuuttia ja lisää punaiset linssit, kookoskerma ja pilkottu bataatti. Anna kiehua hiljalleen kannen alla n. 15 minuuttia tai kunnes kaikki on kypsää. Tarkista suola ja tulisuusaste.

Tarjoile sitruunaviipaleen, rucolan ja kookoskermakiehkuran kera. Sytytä muutama kynttilä ja nauti viltin alla parvekkeella hyvässä seurassa. Itselleni seuraa piti tällä kertaa kämppikseni kissa Pauli.

Millaisena tahdot paprikasi? Kypsänä?

Jos pitäisi nimetä yksi ruoka, joka kuvaisi tätä kesää, niin se olisi täytetyt paprikat. Olen tehnyt niitä paljon. Olen täyttänyt paprikoita mennen tullen millä sattuu ja kertaakaan ei ole tullut huonoa. Itselleni täytetyt paprikat ovat arkiruokaa, koska ne ovat helppoja valmistaa ja muuntuvat moneksi. Lisäksi tähän aikaan vuodesta paprikat ovat parhaimmillaan ja edullisiakin. Yksinkertaisimmillaan paprikat eivät tarvitse höysteeksi muuta kuin vähän sipulia, tomaattia, oliiviöljyä ja mausteita. Viimeksi tein kanalla, riisillä ja fetalla täytettyjä paprikoita. Käytin sitä oikeaa fetaa, en niitä mauttomia kumikuutioita. Oikean fetan tunnistaa siitä, että paketissa lukee FETA. Yllättävää, eikö?

Huomasin, että on todella vaikeaa arvioida, kuinka paljon mausteita tulee viskottua keitoksiin. Olen aina ollut hyvin suurpiirteinen kokki ja syön puolet ruuasta jo tekovaiheessa - pitäähän minun tietää, milloin mausteita on tarpeeksi! Yleensä tämä tapa toimii. Toisinaan lopputulos on vähän mitä on. Sitten on vielä niitä kertoja, jolloin tulee pölläytettyä cayennepippurijauheet ilmoille ja jostain pirun syystä vedettyä happea voimakkaasti nenän kautta samaan aikaan. En suosittele kokeilemaan. Se itkettää.

Feta-kanapaprikat (4 annosta)

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
voita paistamiseen
4 paprikaa
3 dl riisiä
300 g maustamattomia broilerisuikaleita
paketillinen fetaa
2 tuoretta tomaattia

1 tl suolaa
1 tl korianteria
1 rkl currya
1 tl paprikajauhetta (juujuu, täytettyihin paprikoihin paprikajauhetta! Ihan loogista on tämä.)
2 tl mustapippuria
cayennepippuria mielen mukaan
1 rkl hunajaa
1-2 dl kermaa
juustoraastetta

Laitahan riisilöiset kiehumaan ihan ensimmäiseksi. On tylsää odotella niiden keittymistä. Silppua sipuli ja valkosipuli ja heitä pannulle voin sekaan ruskistumaan. Pilko tomaatti ja halkaise paprikat, poista paprikoista sisukset ja halutessasi kanta. (Itse jätän kannan paikoilleen ja poistan vasta syömisvaiheessa). Lisää ruskistuneiden sipuleiden sekaan broilerisuikaleet.

Broilerin ollessa kypsä, lisää pilkotut tomaatit ja mausteet. Lisää sekaan kerma ja reiluhkot fetakuutiot. Anna muhinoitua tovi. Eiköhän se riisikin ole tässä vaiheessa jo kypsää ja voitkin heittää sen vielä muhennuksen sekaan. Maistele, mutustele ja lisää mausteita, mikäli koet sen tarpeelliseksi. Anna muhennuksen hautua vielä hetki. Voit myös kokeilla cayennetemppua tässä vaiheessa, jos olet seikkailunhaluinen.


Täytä paprikat ja laita reilu kasa juustoraastetta puolikkaiden päälle. Paista uunissa 200-225 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes juusto on ottanut vähän väriä. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Puuroa? Voi kyllä.

Olemme kaikki varmasti lapsena saaneet kuulla, miten hyvä aamiainen puuro on ja kuinka se pitää nälän loitolla. Pitää nälän? Hyvää? Ja höpöhöpö. Vetinen kaurapuuro on kaikkea muuta kuin hyvä aamiainen. Silmäni kuitenkin avautuivat muutama päivä sitten, kun yritin saada jotain aamiaista itselleni. Kaapistani löytyi vain viime vuoden puolella vanhaksi menneitä kaurahiutaleita, kermaa, maitoa ja voita. Sitten muistin ystäväni Katjan kertoneen joskus, että puuro voi olla pannukakkuun verrattava herkku, kuhan laittaa siihen voita ja kermaa. Noh, ei kuin kokeilemaan ja herkkuahan siitä tuli! Eivätkä edes vuoden vanhat kaurahiutaleet pilanneet makunautintoa.
 

  

Näläntappopuuro (2 annosta)

4 dl maitoa

1 dl kermaa

2-3 dl kaurahiutaleita

1 rkl voita

hyppysellinen suolaa

Kuumenna maito ja kerma, lisää joukkoon hiutaleet, voi ja suola. Anna hautua n. 10 minuuttia. Nauti mieleistesi höysteiden kanssa. Itse olen viime päivät suosinut mustikoita, hunajaa ja maitoa. Mutta esimerkiksi omena, vaahterasiirappi ja kaneli toimisivat tämän kanssa myös mainiosti.

Oi blinitoverit, olette herkullisia

Tänään tein elämäni ensimmäiset blinit. Syötyäni mieleni valtasi järkytys: kuinka olen elänyt näinkin vanhaksi tekemättä kertaakaan blinejä? Jos jostakin tässä elämässä olen tällä hetkellä varma, niin siitä, että blinejä teen varmasti myös tulevaisuudessa. Täydellistä sunnuntairuokaa. Miksei myös maanantai-, tiistai-, keskiviikko-, torstai-, perjantai- ja lauantairuokaa. Voisinkohan elää pelkillä blineillä?

Oikeaoppisestihan blinejä tulisi nauttia smetanan, mädin ja sipulin kera, mutta koska olin laiska, käytin aineita, joita kaappien kätköistä sattui löytymään. Tällä kertaa pyöräytin tonnikalatäytteen ja itselleni ja koemaistajaystävälleni se maistui vallan mainiosti. Seuraavaksi kokeilen kenties graavilohta ja suolakurkkua täytteenä. Miksei myös ihan rehtiä lihaa. Katkarapuja, muikkuja, ehkä myös makeita täytteitä. Saanko jo mennä tekemään seuraavan erän?

Blinit (n. 15 pientä, 6 isoa)

3 dl turkkilaista jugurttia
15 g hiivaa
2 dl tattarijauhoa
1 tl sokeria
1 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä jugurtti kattilassa miedolla lämmöllä kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiiva, sokeri ja tattarijauhot. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinaköntin kohota vähintään parisen tuntia huoneenlämmössä tai pidempään jääkaappioloissa.

Ennen paistamisaikeita sekoita taikinaan muut aineet ja lopuksi valkuainen vaahdotettuna. Paista voissa paksuhkoja lettusia. Itse käytin tähän tarkoitukseen pientä teflonkattilaa ja kääntämisessä apuna lautasta, koska huomasin blinien menevän helposti rikki, jos niitä joutuu nostamaan yhtään enempää kuin normaalissa paistinpannussa tarvitsee.

Tonnikalatäyte

2 purkkia hyvälaatuista tonnikalaa
1/2 sipuli
2-3 dl turkkilaista jugurttia
tilliä
mustapippuria

Silppua sipuli, valuta tonnikala, lusikoi sekaan jugurtti ja heitä mausteet perään. Sekoita. Nauti lämpimien blinien kera.

Hei, olen uusi täällä

Syöminen on yksi elämän parhaista asioista. Olen vuosien varrella kokeillut monia erilaisia ruokavalioita raakaruuasta karppaukseen ja kaikkea siltä väliltä. Viime aikoina olen päätynyt siihen, että kun syö kaikkea kohtuudella, elämä hymyilee. Ainoastaan gluteenin olen hylännyt toistaiseksi kokonaan. Vaikka lähestynkin ruokaa usein terveysnäkökulmasta, en suostu syömään (tai ainakaan vartavasten valmistamaan) hajutonta, rasvatonta ja mautonta. Pyrin kokkaamaan hyvistä raaka-aineista hyvää arkiruokaa.

Olen tehnyt ruokaa koko ikäni ja se on normaali osa arkeani. Aina on aikaa kokata, hyvä ruoka ei vaadi tuntien valmisteluja. Olen myös sitä mieltä, että jokainen voi oppia kokkaamaan - tarvitaan vain hieman viitseliäisyyttä. Vaikka perustankin tämän blogin lähinnä omaksi harrastuksekseni, niin aina parempi, jos tästä on iloa muillekin. Hyvää ruokahalua!