Chili con carne

Teinpä chili con carnea, koska aloitin taas pitkästä aikaa opiskelemaan espanjaa ja opettajani on Meksikosta. Inspiroiduin! Ok, ehkä vähän turhan kaukaa haettu. Oikeasti tein tätäkin siksi, että nämä ainekset nyt sattuivat löytymään kaapista. Hyvää tuli. Ystäväni mukaan oli ainakin parempaa kuin traumoja aiheuttanut peruskoulun tarjoama chili con carne. Vaikea kyllä kuvitella, miten jossain laitosruokalassa voitaisiin tarjota chili con carnea, kun niihin ruokiin laitetaan hädintuskin mustapippuria, chilistä nyt puhumattakaan. Eikä ollut tarkoitus valittaa, tämä oli vain toteamus. Syön itsekin viikoittain jossain laitosruokalassa, koska jotain sitä on syötävä ja lähteehän sillä nälkä kuitenkin.

Kuvassa näkyvät kukkakuvioiset lasit ovat pappani perintöä ja harmittaa, että niitä on enää kaksi ehjänä. Ei niillä mitään rahallista arvoa varmaankaan ole, mutta tunnearvoa niillä on senkin edestä. Lisäksi ne ovat mielestäni hirmuisen nätit. Jos sinulla pyörii kaappien pohjalla noita samaisia laseja, niin kerro minulle, voisin vaikka ostaa ne pois. Niin ja jos joskus tulet kylään ja aiot rikkoa astioita, niin kohdista rikkomistarpeesi ihan mihin tahansa muihin astioihin, mutta älä näihin. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun aikoinaan järjestin pikkujoulut ja eräs kaveri sanoi, että "anna minulle vaikka tuo kukallinen halpislasi, etten vain vahingossa riko noita kalliita iittaloita". Annoin Iittalan, niitä saa kaupasta.

Chili con carne (4-6 annosta)


400 g naudan paistia

Marinadi:

löräys öljyä (~1 dl)
3-4 valkosipulinkynttä
chiliä reilusti oman maun mukaan
juustokuminaa
1 tl fariinisokeria
loraus sweet chili -soosia
mustapippuria
korianteria
cayennepippuria
paprikajauhetta
loraus punaviinietikkaa
hippu kanelia
2 tl suolaa

Lisäksi:

2 sipulia
200 g valkopapuja
1 iso paprika
2 tomaattia
1 purkki tomaattipyrettä (semmonen pieni)
1 sellerinvarsi
(kasvis-/lihaliemikuutio)
vettä sopivasti
ranskankermaa tarjoiluun

Sekoita marinadiaineet ja heitä lihat pilkottuna joukkoon. Anna marinoitua pari tuntia. (Tämä vaihe ei ole pakollinen, jos on kiire. Voi myös heittää mausteet pannulle lihojen sekaan). Kuullota sipuleita pannussa ja lisää lihat. Ruskista.

Lisää pavut, pilkottu paprika, tomaatti, selleri, tomaattipyre ja vesi. Vettä saa olla niin paljon, että suurin osa tarpeista on selvästi nesteen peitossa. Anna hautua kannen alla vähintään tunnin verran. Tarkista välillä nestetilanne ja lisää, mikäli tarpeellista.

Tarkista suola ja mausteet. Mikäli olet tyytyväinen, nauti riisin ja ranskankerman kera. Mikäli maku ei miellytä, heitä menemään ja aloita alusta. Tai sitten voit lisätä suolaa ja mausteita. It's up to you, hunny.

Batskuranut ja dippadai

Juu, tiedän, otsikko on todella ärsyttävä ja olen siitä hyvin ylpeä! Minun on pitänyt tehdä bataattiranskalaisia jo pitkään, mutta näemmä piti elää 24-vuotiaaksi, että tämänkin sai aikaiseksi. Bataattiranskalaiset ovat huomattavasti ytelämpiä perunaisiin sukulaisiinsa verrattuna ja sen vuoksi piti saada jotain raikasta kaveriksi. Jäi vähän proteiiniköyhäksi tämä sapuska, mutta annettakoon se nyt anteeksi. Kelpo napostelueväästä nämä menivät poistiekseen.

 

Ja muuten, silloin, kun ei osaa päättää, kumpaa ottaisi, pitää ottaa kumpaakin. En osannut päättää tänään, teenkö aurajuusto- vai valkosipulidippiä, joten tein molempia. Välillä voi olla vähän ahne.

 

 

 

Bataattiranskalaiset (2 annosta)

 

1 keskikokoinen bataatti

reilu loraus öljyä

suolaa

mausteita (itse käytin paprikaa, cayennea, timjamia, basilikaa ja valkopippuria)

 

Sekoita öljy ja mausteet keskenään. Pilko bataatti putkuloiksi (pyri tekemään mahdollisimman samankokoisia, jotta paistuvat tasaisesti). Uita bataattiputkulat mausteöljyssä. Levittele leivinpaperille ja tyrkkää uuniin 175-200 asteeseen 20-30 minuutiksi. Tarjoile dipin ja tuoreiden vihannesten kanssa

 

 

Aurajuustodippi

 

1 dl kermaviiliä

aurajuustoa murusteltuna

mustapippuria

 

Sekoita ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.

 

 

Valkosipuli-yrttidippi

 

1 dl kermaviiliä

1 pieni valkosipulinkynsi

mustapippuria

suolaa

timjamia

basilikaa

oreganoa

 

Pilko valkosipuli ja sekoita ainekset keskenään. Laita maustumaan jääkaappiin.

Överi borssikeitto ja sen vaatimattomampi ystävä

Edellinen punajuurireseptini ei riittänyt ystävälleni Anssille ja nyt toiveissa oli punajuurta keitossa. Ihan mahdoton äijä! Tehdäänpä sitten borssikeittoa Katin tapaan, eli enemmän on aina enemmän ja mitä näitä nyt on. Kutsuin myös nälkäisen ystäväni piipahtamaan keitolla ja koska hän sattuu olemaan kasvissyöjä ja kaalinvihaaja, tein hänelle oman vaatimattomamman versionsa, josta jätin eläimet ja kaalinpäät pois. Yritin paikkailla puutteita paprikalla ja lisärehuilla.

Tänäänhän on taas kerran maanantai ja oli tarkoitus jumppailla, olla reipas ja muuta pirteää ja ahdistavaa, mutta jäipä väliin ja hyvä niin. Vietin illan mieluummin kaverin kanssa juoden pannutolkulla teetä ja syöden keittoa. Kasvisversiosta hän kommentoi jotain tähän tyyliin: "Hyvää keittoa! ...Tai ainakin mie sanon niin, että voit kirjoittaa sen sinne siun blogiin".

Överiä tai ei, hyvää se oli.

 

Överi borssikeitto (6 annosta)

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 pekoniviipaletta
2 chorizonakkia (n. 150 g)

300 g tuoretta punajuurta
300 g kaalia
2 porkkanaa
1-2 sellerinvartta
2 dl tomaattimurskaa
200 g kikherneitä

reilu loraus punaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
(kasvisliemikuutio)
timjamia
mustapippuria
chiliä
3 laakerinlehteä
suolaa
vettä niin paljon, että vihannekset peittyvät

Tarjoiluun:
smetanaa tai ranskankermaa

Paloittele pekoni ja paista kattilassa, kunnes rasva alkaa irrota. Pilko sipuli ja valkosipuli ja ruskista pekonien kanssa. Siivuta nakit ja vihannekset. Kuullota hetki ja lisää tomaattimurska, huuhdellut kikherneet, vesi ja mausteet. Keitä hiljalleen kannen alla vähintään tunti. Tarjoile smetanan tai ranskankerman sekä tuoreen leivän kera.

Kasvisversio:
Laita lihojen tilalle esimerkiksi paprikaa, enemmän porkkanaa tai vaikka lisää kikherneitä.

Curry, my love!

Rakastan currya. Tai ainakin makunystyräni himoitsevat sitä suunnattomasti. Minusta on ihan loogista laittaa currykastiketta muunmuassa paahtopaistin päälle, vaikka työkaverini sille vähän naureskelivatkin joskus. Teen muutenkin välillä hämmentäviä ruokayhdistelmiä, mutta toisaalta, kukapa ei tekisi? Jos haluan pursottaa sinappia raa'an porkkanan päälle, kuten makkaralle konsanaan, niin sitten teen niin.

Kävin taas loisimassa vanhempieni luona ja currya oli saatava jossain muodossa. Olisin halunnut myös lanttua, mutta odotelkoon nyt vuoroaan vielä. Tarkoitus oli tehdä kanapullia, mutta sattumusten kautta sain aikaiseksi, hmmm, kananappuloita. Kaupasta ei löytynyt broilerinjauhelihaa, joten pistin isän jauhamaan kanasuikaleet perintölihamyllyllä. On muuten hieno vehje se lihamylly! Äiti pyöräytti puolestaan kukkakaalimuusin ja kananappuloiden kaveriksi tehtiin currymajoneesia. Vaikka lopputulos ei vastannutkaan alkuperäistä suunnitelmaa, totesimme yhteistuumin, että tätähän voisi tehdä useammin. Jopa perheen nuorimmainen, armas pikkuveikkani, totesi, että "ei tämä kauhean pahaa ole".

Kananappulat (4 annosta)

1 sipuli
700 g kanaa (jauhelihan muodossa kenties helpoin, mikäli ei jostain tuntemattomasta syystä omista lihamyllyä)
suolaa
currya
pippuria
2 valkuaista

Sekoita mausteet valkuaisen sekaan, pilko sipuli ja sekoita koko hässäkkä kanan kanssa tasaiseksi massaksi. Paista pannulla pieniä pihvejä.

Currymajoneesi

2 keltuaista
5 dl rypsiöljyä
currya
ripaus kurkumaa
valkopippuria
suolaa
1 rkl sitruunamehua/viinietikkaa
1 tl vettä

Sekoita öljy keltuaisten joukkoon hitaasti ohuena nauhana samalla sähkövatkaimella vatkaten, jottei seos juoksetu. Lisää mausteet ja sitruunamehu sekä vesi. Anna maustua jääkaapissa hetki.

Kukkakaalimuusi (4 annosta)

2 pienehköä kukkakaalia
voita
sulatejuustoa/aurajuustoa
suolaa
mustapippuria

Keitä kukkakaalit kypsiksi ja valuta hyvin. Soseuta. Lisää voita ja haluamaasi höystettä sen verran, että rakenteesta tulee sopivan muusimainen.


Sesonkiruokaa sen olla pitää

Tänään tein epämääräisen tuttuni ystäväni Anssin toivomuksesta jotain vuohenjuustosta ja punajuurista. Yritin ostaa punajuuria jo viime viikolla, vaan en löytänyt niitä koko kaupungista, mutta onneksi tällä kertaa irtosi säkillinen. Punajuuri on nyt sesongissa ja muutenkin hieno ja aivan aliarvostettu juures. Kysykää vaikka Kyrön Mielensäpahoittajalta. Olen yleensä käyttänyt punajuurta uunivihanneksissa ja niin tein nytkin. Ehkä hieman tylsää, mutta toimii.

Vuohenjuusto on suhteellisen uusi tuttavuus minulle ja jossain vaiheessa ajattelin sen maistuvan lähinnä villasukilta. Sitten minusta kai tuli vanha ja makuaistini rupsahti, koska nykyään villasukkajuusto maistuu oikein hyvin. Toinen vaihtoehto on se, että en yritä syödä sitä enää pelkästään. Vuohenjuusto kaipaa mielestäni aina rinnalleen jotain makeaa. Yleensä paholaisenhillo on hoitanut tuon roolin, mutta tänään sijaisena toimi karamellisoidut sipulit.

Nyt voinkin täydellä vatsalla hilpaista ex-firman bileisiin syömään vähän lisää.

Uunivihannekset

punajuuria
porkkanoita
kesäkurpitsaa
timjamia
suolaa
mustapippuria
voita/öljyä
vettä

Pilko vihannekset (mitä pienempiä, sen nopeammin kypsyvät, mutta kannattaa ottaa huomioon, että kesäkurpitsa kypsyy huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi punajuuri, joten jätä kesäkurpitsa suuremmiksi paloiksi tai lisää vasta myöhemmin). Mausteet perään ja reilusti öljyä (tai voita kuten itse öljynpuutteessa käytin). Lorauta pohjalle n. puoli desiä vettä. Sekoita. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa kannen alla kunnes ovat kypsiä, eli n. 45 minuuttia.

Karamellisoitu sipuli ( 2 annosta)

2 sipuli (itse käytin punasipulia)
voita
2 rkl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
mustapippuria
suolaa

Paista pilkottuja sipuliviipaleita voissa, kunnes ottavat hieman väriä itseensä. Lisää sokeri ja punaviinietikka. Pyörittele, kunnes etikka on haihtunut.

Paistettu vuohenjuusto seesaminsiemillä (2 annosta)

pötkö vuohenjuustoa
2 rkl seesaminsiemeniä
voita

Paahda seesaminsiemeniä voissa. Ota paistinpannu pois levyltä ja heitä vuohenjuustokiekot siementen päälle. Nappaa pois, ennen kuin menevät liian lötköiksi, eli todella nopeasti. Pistele poskeesi lämpimänä.

Flunssapäivän kaalisoppa

Tänään olen ihaillut kaunista syyspäivää sisätiloista. Oli tarkoitus tehdä kaalikääryleitä, mutta sitten iski syysflunssa ja ajauduin tekemään kaalikeittoa, koska a) se on helpompi ja b) keittoa on kivempi syödä kipeänä. Syytän tästä taudista eilen töissä kohtaamiani asiakkaita, joiden kohdalla oli pakko ihmetellä, miksi kyseisillä henkilöillä on oikeus hoitaa edes omia asioitaan. Korkeammat tahot ilmeisesti puuttuivat asiaan ja sairastuin, etten menettäisi töissä täysin uskoani ihmiskuntaan ja haluaisi muuttaa toiselle planeetalle.

Mutta takaisin padan ääreen. Mielestäni keittojen salaisuus on maustaminen reilulla kädellä. Käsitys, että keitot ovat pahoja, johtuu lähinnä siitä, että ne monesti jätetään mauttomiksi. Tänään laitoinkin mausteita erityisen paljon, koska räkätaudista johtuen makuaistini on heikentynyt noin 90%.

Soppa toimi oikein hyvin siihen, mihin nenäsumutteet eivät auttaneet. Nyt voinkin posket punoittaen ja nenän kautta iloisesti hengitellen kääriytyä takaisin peittoon ja toivoa, että huomenna pystyn tekemään jo muutakin.

Räkätautisen Syksyinen kaalisoppa (6-8 annosta)

400 g paistijauhelihaa (kasvissyöjät voivat korvata tämän parilla desillä punaisia linssejä)
2 sipulia
1 pieni kaali
2 porkkanaa
voita

purkki tomaattimurskaa (300-400g)
kasvislientä niin, että kaalit peittyvät

pari laakerinlehteä
mustapippuria
suolaa
chilitahnaa/chiliä/cayennea niin, että röörit aukeavat
paprikajauhetta
korianteria
1 rkl hunajaa
loraus punaviinietikkaa

Pilko sipuli ja paista reilussa määrässä voita. Heitä sekaan jauheliha ja ruskista. Lisää kaveriksi pilkottu kaali. Paista niin kauan, että kaalista alkaa irrota nestettä ja lisää pilkottu porkkana. Seuraavaksi tomaattimurska ja mausteet. Lisää vesi viimeisenä. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin tunti. Tarjoa pehmeän leivän kanssa.

Laiskaa alkanutta viikkoa kaikille!

Olen ollut laiska ja syönyt pari päivää vain peruna-kasvis-munahässäkkää. Tiedättekö, ensin on sunnuntaiolot ja sitten tulee se kirottu maanantai. Ajattelin eilen ja vielä tänäänkin, että tästä mössöstä en kyllä kehtaa edes mainita kenellekään, koska ei tätä kokkaamiseksi voi kutsua. Sitten mietin, että niin, teen tätä kolmatta kertaa kahden päivän sisään, ei tämä nyt niin huonoakaan ole. Ja mitä sitten, vaikka tätä varten ei tarvitse käydä keräämässä tryffeleitä täysikuun aikaan vaan tämä valmistuu vasemmalla kädellä vartissa. Jokaisella varmasti on oma versionsa sunnuntaispydäristä ja ainakin tämä omani pieksee pakasteessa eläneen serkkunsa mennen tullen.

Ajattelin muuten jättää tänään salin väliin ja syödä koko illan katsellen samalla Sex and the Cityn uusintoja. Enkä aio edes potea huonoa omaatuntoa. Huomenna ehtii taas suorittaa.

 

 

 

Pikainen pottuhässäkkä (2 annosta)

voita
5-6 perunaa keitettynä
2 munaa
1 punasipuli
(valkosipulia)
pätkä kesäkurpitsaa
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa

Pilko sipuli, potut ja kurpista. Paista voissa. Lisää mausteet ja heitä perään munat. Pyörittele kunnes muna on kypsää.

lisäksi:
majoneesia, ketsuppia, sinappia, tuoretta paprikaa, salaatinlehtiä näön vuoksi, katkarapuja, pekonia, sweet chili -soosia, aurajuustoa, suolakurkkua tai ihan mitä ikinä haluat ja kaapista sattuu löytymään.

寿司だよ sushia!

Käväisin heinäkuussa Tokiossa ja söin siellä aamusta iltaan sushia - kirjaimellisesti. Hain melkein joka aamu aamiaiseksi lähikaupasta sushiboxin ja automaatista vihreää teetä. Söin sushia usein myös lounaaksi, illalliseksi, välipalaksi, yöpalaksi ja niin edelleen. Sushi vei sydämeni niin täysin, että melko vähän tutustuin muihin paikallisiin ruokiin.

Sushiin rakastuneena päätin kokeilla, onnistunko pilaamaan sushielämyksen aivan täysin tekaisemalla sushit itse. Vertailukohtana oli kotimaassaan iloisesti elänyt sushi, joten en mitenkään voisi päästä samaan lopputulokseen. Hyvin tuo kuitenkin maistui. Ainut, mikä jäi harmittamaan, oli inkivääripikkelsin puuttuminen. Se kun olisi pitänyt tehdä vähintäänkin edellisenä iltana. Yritimme korvata inkivääripikkelsin kaupasta ostetulla vastaavalla. Ei olisi kannattanut, koska se oli ihan hirveää p*skaa. Kuka laittaa tämmöiseen tuotteeseen sokerin sijasta KOLMEA eri makeutusainetta? Kukaan täysjärkinen ei kuitenkaan syö inkivääripikkelsiä purkkitolkulla, joten pieni määrä sokeria tuskin on kuolemaksi. Tosin itse olen sitä mieltä, että sokeria ei kannata koskaan korvata keinotekoisilla makeutusaineilla, vaan hunajalla tai korkeintaan stevialla.

Omatekoinen sushi maistui oikein hyvältä ja niin maistui valkoviini punaviinilaseistakin. Kannattaa kokeilla! Toki voisin myös hankkia valkoviinilasit. Noh, ehkä sitten, kun olen fiksu ja hieno aikuinen.

Lohi-kurkku-majoneesirullat (24 kpl)

Riisi:
300 g sushiriisiä (tai jasmiiniriisiä)
4 dl vettä
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl sokeria
½ tl suolaa

Hauduta riisi miedolla lämmöllä kannen alla n. 15 minuuttia. Lisää mausteet kypsään riisiin. Pöyhi huoneenlämpöiseksi. Itse levitin riisin suurelle leikkuulaudalle jäähtymään, koska olin hätäinen.

Muut:
150 g lohta (itse käytin graavisuolattua)
6 nori-leväarkkia
noriarkin mittainen pala kurkkua
wasabitahnaa
majoneesia
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
(gluteenitonta) soijakastiketta

Pilko kurkku pitkittäissuunnassa kuuteen osaan. Suikaloi lohi. Laita noriarkki pehmeä puoli alaspäin bambumatolle pitkä reuna itseesi päin. Kostuta kädet ja hyökkää riisin kimppuun. Levitä kuudesosa riisistä noriarkille. Jätä n. 1 cm tyhjää uloimmalle reunalle.

Laita wasabitahnaa varovasti lusikalla levittäen riisille itseäsi lähimpänä olevaan päähän. Lisää majoneesia, kurkkua, lohi ja seesaminsiemenet. Tartu napakasti bambumattoon ja kääräise tiukalle rullalle (ja ei, älä kääri bambumattoa rullan väliin, kuten itse meinasin ensin tehdä). Leikkaa neljään yhtä suureen osaan tervällä, kostealla veitsellä. Tarjoa soijakastikkeen (ja omatekoisen inkivääripikkelsin) kera.