Keittoa torstain kunniaksi

Kasvissosekeitto on kuulkaas hyvää. Olen käynyt tästä aiheesta monet kiivaat keskustelut ja noh, minä nyt vain olen oikeassa. Toisaalta olen myös kaikkiruokainen. En edelleenkään tiedä, miten vanhempani sen tekivät, mutta minä ja veljeni emme koskaan nirsoilleet ruokapöydässä. Söimme muikut, kaalikeitot, salaatit, lanttulootat ja muut ällötykset hyvillä mielin ja kysyimme onko lisää. Emme mekään mautonta tai pahaa ruokaa halunneet syödä, mutta lähtökohtaisesti emme koskaan nirsoilleet minkään ruuan edessä. Paitsi sisuskaluruokien. Ja sen vetisen kaurapuuron.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että on hyvä kannustaa lapsia maistamaan kaikkea, niin silti vääränlaisella pakottamisella voi saada lapsen kuin lapsen pelkäämään ruokailutilannetta ja sitä kautta suhde ruokaan ja syömiseen saattaa vääristyä. Rakkaalla ala-asteellani ainakin oli tapana, että keittäjä lappoi lautasen kukkuroilleen muhennusta ja sitten lautanen piti syödä tyhjäksi. Jos ei syönyt, sai kuulla kunniansa. Kyllä sitä vähemmästäkin alkaa kammoksua ruokahetkiä ja ruokahalu on mennyt jo ennen kuin edes tietää, mitä on tarjolla. En muuten ollut ainoa, joka sai jonkinasteisia traumoja ala-asteen ruokahetkistä. Toivottavasti kyseistä toimintaa ei enää harrasteta missään. Syömään pakottaminen on silkkaa kidutusta.

Noh, avautuminen ja traumat sikseen. Otetaanhan vähän keittoa!

Kasvis-porkkanasosekeitto (n. 6 annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
puoli kiloa porkkanoita
1 iso peruna
puolikas bataatti
2 tomaattia
2 dl tomaattimurskaa
3-4 dl vettä

1 LUOMU kasvisliemikuutio/samassa suhteessa kasvisliemijauhetta (luomua, koska ne perinteiset ovat hirveitä lisäainepommeja)
cayennepippuria
basilikaa
timjamia
paprikajauhetta
valkopippuria
suolaa
1 tl hunajaa
loraus punaviinietikkaa

2 dl kermaa (tai kookoskermaa)
2 rkl vihreää pestoa

Lisäksi:
fetajuustoa
tuoretta basilikaa

Paista sipuleita voissa. Lisää joukkoon kuoritut ja pilkotut porkkanat, perunat ja bataatti. Pyörittele hetki kattilassa. Lisää vesi, pilkotut tomaatit, tomaattimurska ja mausteet. Anna kiehua n. puoli tuntia tai kunnes vihannekset ovat kypsiä. Soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä, kuten itse tein (oli muuten nopeampaa kuin sauvasekoittimella ja tuli tasaisempi lopputulos). Lisää kerma ja pesto, anna kiehua vielä 5 minuuttia. Tarjoa fetamurun ja tuoreen basilikan kanssa.

Lehmää uuniin

Tulin töistä kotiin ja hirveä nälkä jäyti luita ja sieluani. Tekaisin itselleni nopeasti sapuskaa (kasvis-tonnikalamättöä), jotta jaksaisin tehdä sen varsinaisen ruuan. Minulle käy näin varsin usein. Onko se normaalia? Syön myös välipaloja kokatessani. No, olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että kokkaaminen on kivaa, mutta ei nälkäisenä. Oikeastaan mikään ei ole mukavaa nälkäisenä. Juu, myönnetään, en ole kovin miellyttävä ihminen, jos ruokailuvälit venyvät. Onneksi tähänkin on helppo ratkaisu: syö paljon ja tarpeeksi usein. Ja siinähän minä olen hyvä.

Naudan palapaisti ehti kummitella jääkaappini perukoilla useamman päivän ennen kuin vihdoin pistin sen pataan. Seurakseen se sai kasviksia. Niin paljon, että oikeastaan haluaisin kutsua tätä kasvispadaksi, jossa nyt vain sattuu olemaan myös puolisen kiloa kuollutta kantturaa. Ainiin, kuvan laadun ollessa taas näin hirveä, kerron teille, että omistan vain markkinoiden halvimman älypuhelimen ja sen mukana tulleen kameran. Viikonloppuna lainasin äiskän järkkäriä vähäsen ja taisin rakastua. Eli jos joku haluaa lahjoittaa minulle hyviä kameroita, niin antaa tulla vain! Ja kummasti myös oletan, että joku jaksaa lukea näitä löpinöitä.

 

 

Tulinen kantturamuhennus (n. 3-4 annosta)

400 g naudan palapaistia
4 valkosipulinkynttä
2 sipulia
½-1 paprika
2 porkkanaa
2 suomalaista omppua
loraus punaviinietikkaa
mustapippuria
suolaa
voita paistamiseen
chilitahnaa niin paljon, että vähän itkettää

Pilko sipulit ja valkosipulit ja ruskista paistinpannussa. Lisää liha joukkoon. Anna ruskistua hetki ja lisää suolaa ja mustapippuria. Pilko kasvikset. Heitä kaikki pataan, lorauta päälle niin paljon vettä, että kaikki peittyvät. Laita uuniin 200 asteeseen noin 3-5 tunniksi. Lisää tarvittaessa vettä äläkä päästä kuivumaan.Tarjoa keitettyjen pottujen kanssa.

Omenoita, omenoita

Omenatkin ovat näemmä hiljalleen syömäkelpoisia, joten ei muuta kuin omenavarkaisiin! Itse olen nössö, joten pyysin kiltisti ja sain säkillisen omppuja vanhemmiltani. Teen harvoin jälkiruokia, mutta omenahyve on aina vaan niin hyvää, että olisi ollut silkkaa typeryyttä jättää se väliin. Käytin kuitenkin tällä kertaa kaurahiutaleiden sijasta mantelilastuja.

Manteliomenahyve (2-4 annosta, ahmattiasteesta riippuen)

4-6 omenaa
2 dl mantelilastuja
75 g voita
1 dl sokeria
1 tl kanelia

Poista siemenkodat ja lohko omenat. Levittele nätisti voidellun vuoan pohjalle. Sulata voi kattilassa ja heitä sekaan mantelilastut, sokeri ja kaneli. Pyörittele hetki kattilassa ja kaada seos omenoiden päälle. Paista n. 200 asteessa n. 20-25 minuuttia, kunnes mantelilastut ottavat vähän väriä. Tarjoa vaniljajäätelön, -kastikkeen tai -vaahdon kera.

Vaniljakastike

2-3 dl maitoa (tai kermaa)
1-2 keltuaista
2 rkl sokeria
1 vaniljatanko

Laita maito lämpiämään kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet maidon sekaan, heitä myös tanko perässä. Anna kiehua n. 5-10 minuuttia. Vaahdota keltuaiset ja sokeri keskenään. Poista vaniljatanko ja kaada kuuma maito keltuaisvaahdon sekaan samalla sekoittaen. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna hämmentäen, kunnes kastike sakenee. Älä anna kiehua. Töräytä kastike omenasetin päälle.

Äidin kanssa keittiössä

Tomaattia, kesäkurpitsaa ja muita tuoreita vihanneksia kannattaa ehdottomasti hyödyntää juuri nyt, kun ne vielä maistuvat joltain. Tomaatit ovat lemppareitani, mutta täällä jumalan selän takana ne ovat hyvän makuisia vain muutaman kuukauden vuodesta. Menetin viime kesänä hetkellisesti hajuaistini ja sen myötä käytännössä makuaistini. Silloin ketutti muunmuassa se, että hyvä tomaattisesonki meni ohi. Olin kuitenkin onnekas ja nyt haju- ja makuaistini ovat palautuneet. Olen kuulkaas suorastaan mässäillyt tomaateilla. Harva osaa arvostaa hajuaistiakaan ennen kuin sen menettää.

Mutta takaisin ruoka-asioihin ja äidin keittiöön. Lähdin vanhempieni riesoiksi viikonloppua viettämään ja luonnollisesti ryntäsin heti jääkaapille. Ehkä lopetan sen sitten, kun täytän 40. Vai milloin se aikuisuus koittaa siinä määrin, ettei enää kehtaa käydä vanhempien jääkaapilla? Se hetki, kun vain istutaan kiltisti sohvalla vaihtamassa kankeita kuulumisia ja odotellaan, että kutsutaan valmiiseen kahvipöytään. Kahvin jälkeen vilkuillaankin sitten kelloa samalla miettien, milloin kehtaa lähteä kotiin. Niin, toivottavasti se ei koita koskaan. Aion olla lapsi vanhemmilleni niin kauan kuin henki pihisee.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että tutkimusretkeni jääkaapille tuotti tulosta. Löytyi tomaatteja, kesäkurpitsaa, mozzarellaa ja pestoa. Ja jauhelihaa. Eikai sitä ihmislapsi muuta tarvitse. Paitsi paistovuoan ja äidin, joka tekaisee maailman parhaat jauhelihapihvit.

Kesäkurpitsainen tomaatti-mozzarellavuoka (4 annosta)

2 keskikokoista kesäkurpitsaa
6 tomaattia (käytin punaisia ja keltaisia, jotka löytyivät kasvihuoneen siimeksestä)
1 dl vihreää pestoa
250 g mozzarellaa
1-2 tl mustapippuria
(suolaa)

Voitele vuoka. Siivuta kesäkurpitsa ja mozzarella. Halkaise tomaatit ja poista kanta. Lado pohjalle kesäkurpitsaa, sivele ne pestolla, lisää tomaatit, sudi nekin pestolla ja visko mustapippurit päälle. Laita vielä kerros kesäkurpitsaa ja kuorruta pestolla. Paista uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia. Lisää mozzarella ja jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia ja valmista on.

Äiskän gluteenittomat karppijauhelihpihvit (n. 10 kpl)

1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 kananmunaa
400 g paistijauhelihaa
n. 1/4 paketillista aurajuustoa
1 ½ dl juustoraastetta (esim. emmental)
½ tl suolaa
cajun-maustetta
mustapippuria
chilikastiketta

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota voissa. Sekoita munat, murustettu aurajuusto ja juustoraaste sekä mausteet. Huomaa suolaa lisätessäsi, että aurajuusto on voimakassuolaista. Lisää jauheliha ja sipulit. Vaivaa taikina tasaiseksi. Anna maustua hetki ja paista pannulla sopiviksi pihveiksi kostutetuin käsin. Ja kappas vain, voimme unohtaa korppujauhot ikuisiksi ajoiksi!

Huijaushelppo lohikastike

Tänään tein lohikastiketta kylmäsavulohesta, riisikasvishöystöä ja paistettuja bataatteja. Lohikastike on niin helppo, että tuntuu melkein huijaamiselta. Itseasiassa tämän reseptin äiti lienee jossain yläasteen kotitaloustunneilla. Meinasin tehdä vielä pienen salaatin kylkeen, mutta tuore kotimainen omena tuntui paremmalta vaihtoehdolta salaatille. Se sopikin mukavasti lohen kanssa.

Jos en ole vielä kertonut, niin hyvin harvoin suunnittelen etukäteen, mitä ruokaa milloinkin teen. Yleensä vain raavin jotain kasaan niistä aineksista, mitä kaapeista löytyy ja tämän vuoksi samalla viikolla kokkaillessa samat raaka-aineet saattavat toistua peräkkäisissä sapuskoissa. Ehkä vielä joskus ryhdyn suunnitelmallisemmaksi tässäkin. En kuitenkaan vielä tänään.

Maailman helpoin lohikastike (2 annosta)

150 g kylmäsavulohta
1 sipuli
2 dl kermaa
valkopippuria

Ruskista sipulit, lisää lohi paloiteltuna. Paista pari minuuttia tai kunnes lohi on kypsää. Lisää kerma ja valkopippuri. Anna hautua viitisen minuuttia.

Riisi-kasvislisäkehässäkkä

2 dl riisiä
puolikas paprika
pari porkkanaa
1 sipuli
(tuoretta) timjamia
valkopippuria
kourallinen tuoretta basilikaa

Keitä riisi suolatussa vedessä. Pilko sipuli, porkkanat ja paprika. Paistele voissa timjamin kera, kunnes ovat pehmeitä. Lisää riisi ja valkopippuri. Anna muhinoitua 10 minuuttia. Lisää tuore basilika viimeisenä ja tarjoile lohikastikkeen kera.

Bataattilisäke

bataattikiekkoja mieluinen määrä
voita
valkopippuria

Paista bataattikiekot voissa ja lisää valkopippuria. Nomnom.

Rapusalaatti

On ihan höpöhöpöä ja huono tekosyy olla tekemättä ruokaa vain itselleen. Sellaistakin lööperiä olen kuullut, että terveellisesti syöminen on hankalaa yksin. Jos se minulta onnistuu, niin eiköhän muiltakin, ja toisekseen syömäseuraa luulisi saavan aina. Pitää olla hieman typerä, jos ei tule valmiiseen pöytään, kun joku kutsuu. Tänään kuitenkin tein ruokaa vain itselleni, yhden annoksen verran. Normaalisti täräytän suurperheen ruokkimisiin tarvittavan määrän apetta syöjien määrästä riippumatta. Ehkä tämä oli poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Vastapainoksi voin popsimiselle voi välillä syödä vähän pehmeitäkin rasvoja. Avokado ja oliiviöljy hoitivat tuon tarpeen tänään. Avokado on herkkua, mutta se on sopivan kypsä noin 20 minuuttia elinkaarestaan. Muulloin se on joko raaka tai ylikypsä. Kauhean hankala kasvis/hedelmä/rehu/mikä ikinä onkaan! Tällä kertaa kävi kuitenkin onnekkaasti ja olin syömäaikeissa juuri sillä hetkellä, kun avokado oli täydellinen.

Niin ja haluan nyt vielä mainostaa, että salaatissa käyttämäni kirsikkatomaatit olivat oman puutarhan satoa. Olen oikein ylpeä viherpeukalointitaidoistani tänä kesänä. Hyvä minä. Älkää silti tuoko minulle lahjaksi viherkasveja, koska tapan ne kuitenkin. Anteeksi äiti, minä kyllä yritin!



Ihan ite kasvatin!

Katkarapu-avokadosalaatti (1 annos)

Kastike:
1 dl maustamatonta jugurttia tai kermaviiliä (minä käytin turkkilaista)

tilkka kermaa

muutama rengas sipulia/tukko ruohosipulia silppuna

ripaus mustapippuria

ripaus sitruunapippuria

hyppysellinen tilliä

hitusen cayennepippuria

1/4 tl suolaa

50-100 g katkarapuja


salaattia (käytin itse jääsalaattia, huom. jäävuorisalaatti on asia erikseen ja sitä en suosittele kenellekään)

n. 10 cm pätkä kurkkua

1/3 (oranssia) paprikaa

pieni avokado

muutama kirsikkatomaatti

kourallinen rucolaa

sitruunaviipale

loraus oliiviöljyä

Sulata katkaravut veden alla. Sekoita jugurtti ja kerma, lisää joukkoon silputtu sipuli, mausteet ja katkaravut. Tarkista suolapitoisuus. Jätä maustumaan.

Asettele salaatti lautasen pohjalle. Pilko kurkku ja paprika (itse pilkoin pitkittäissuunnassa - pystyi mukavasti dippaamaan kastikkeeseen). Paloittele avokado ja halkaise kirsikkatomaatit. Poista rukolasta ylimääräiset rangat. Asettele mieleiselläsi tavalla. Avokadon tummumista voi yrittää estää sivelemällä sitruunamehua avokadon päälle. Lorauta salaattiin oliiviöljyä ja nauti.



Keitto, jonka perään itketään

Tiedättekö tilanteen, kun joku päättää lähteä ovet paukkuen elämästä ja kuitenkin parin kuukauden kuluttua nöyrtyy ottamaan yhteyttä pyytääkseen linssikeiton reseptin? Silloin tietää onnistuneensa kokkauksissaan. Tämä tuskin on se samainen resepti, koska jokainen soppani on ollut erilainen, kuitenkin tiettyä peruspohjaa noudattaen. Linssit ovat pelastaneet monet laiskat sunnuntait, kun ei ole jaksanut liikkua kaupan suuntaan. Lisäksi pitää olla hieman mausteita, vettä, ehkä tomaattimurskaa ja kermaa. Niin ja se voi nyt ei ole koskaan pahitteeksi. Eikä valkosipuli. Voita ja valkosipulia voi laittaa kaikkiin ruokiin. Tämä olkoon mottoni.

Sanon tämän nyt ääneen: kesä vetelee viimeisiään ja syksy kolkuttelee ovella. Oikea asenne tekee syksystä paljon nautinnollisemman ja itseasiassa olen aina ollut sitä mieltä, että syksy on ihana vuodenaika. Ah, kirkkaat ja aurinkoiset syyspäivät! Valo on uskomattoman kaunis syksyllä. Lisäksi voi taas leikkiä paloturvallisuuden kanssa ja sytytellä kynttilöitä iltojen ratoksi. Ja mikäpä sopisi paremmin pimeneviin iltoihin kuin mausteinen keitto.

Kookoksinen linssi-kasviskeitto (n. 6 annosta)

1 sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
voita paistamiseen
3 tuoretta tomaattia (tai tomaattimurskaa)
1 pieni paprika
3 porkkanaa
pala inkivääriä
pieni bataatti
5-6 dl kiehuvaa vettä
2-3 dl linssejä (käytin 1 dl vihreitä ja 1 dl punaisia)

1/2 sitruunan mehu
loraus punaviiniä (tai punaviinietikkaa)
1 tl hunajaa
1 rkl mustapippuria
2 tl suolaa
1 rkl korianteria
chiliä maun mukaan (laitoin 1 rkl punaista chilitahnaa)
2 dl kookoskermaa

Ruskista sipuli ja valkosipuli kattilassa voin kanssa. Pilko paprika ja tomaatit. Silppua inkivääri. Kuori ja pilko porkkanat. (Itse jätin kaiken rouhean kokoisiksi, jotta olisi pureskeltavaakin). Laita edellä mainitut sipulin sekaan ja kuullota hetki. (Voitakin voi toki myös nokareen verran lisätä).

Seuraavaksi kuuma vesi. Jos käytät vihreitä linssejä, heitä ne huuhdeltuina muutaman minuutin kuluttua mausteiden kanssa. Hauduta n. 10 minuuttia ja lisää punaiset linssit, kookoskerma ja pilkottu bataatti. Anna kiehua hiljalleen kannen alla n. 15 minuuttia tai kunnes kaikki on kypsää. Tarkista suola ja tulisuusaste.

Tarjoile sitruunaviipaleen, rucolan ja kookoskermakiehkuran kera. Sytytä muutama kynttilä ja nauti viltin alla parvekkeella hyvässä seurassa. Itselleni seuraa piti tällä kertaa kämppikseni kissa Pauli.

Millaisena tahdot paprikasi? Kypsänä?

Jos pitäisi nimetä yksi ruoka, joka kuvaisi tätä kesää, niin se olisi täytetyt paprikat. Olen tehnyt niitä paljon. Olen täyttänyt paprikoita mennen tullen millä sattuu ja kertaakaan ei ole tullut huonoa. Itselleni täytetyt paprikat ovat arkiruokaa, koska ne ovat helppoja valmistaa ja muuntuvat moneksi. Lisäksi tähän aikaan vuodesta paprikat ovat parhaimmillaan ja edullisiakin. Yksinkertaisimmillaan paprikat eivät tarvitse höysteeksi muuta kuin vähän sipulia, tomaattia, oliiviöljyä ja mausteita. Viimeksi tein kanalla, riisillä ja fetalla täytettyjä paprikoita. Käytin sitä oikeaa fetaa, en niitä mauttomia kumikuutioita. Oikean fetan tunnistaa siitä, että paketissa lukee FETA. Yllättävää, eikö?

Huomasin, että on todella vaikeaa arvioida, kuinka paljon mausteita tulee viskottua keitoksiin. Olen aina ollut hyvin suurpiirteinen kokki ja syön puolet ruuasta jo tekovaiheessa - pitäähän minun tietää, milloin mausteita on tarpeeksi! Yleensä tämä tapa toimii. Toisinaan lopputulos on vähän mitä on. Sitten on vielä niitä kertoja, jolloin tulee pölläytettyä cayennepippurijauheet ilmoille ja jostain pirun syystä vedettyä happea voimakkaasti nenän kautta samaan aikaan. En suosittele kokeilemaan. Se itkettää.

Feta-kanapaprikat (4 annosta)

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
voita paistamiseen
4 paprikaa
3 dl riisiä
300 g maustamattomia broilerisuikaleita
paketillinen fetaa
2 tuoretta tomaattia

1 tl suolaa
1 tl korianteria
1 rkl currya
1 tl paprikajauhetta (juujuu, täytettyihin paprikoihin paprikajauhetta! Ihan loogista on tämä.)
2 tl mustapippuria
cayennepippuria mielen mukaan
1 rkl hunajaa
1-2 dl kermaa
juustoraastetta

Laitahan riisilöiset kiehumaan ihan ensimmäiseksi. On tylsää odotella niiden keittymistä. Silppua sipuli ja valkosipuli ja heitä pannulle voin sekaan ruskistumaan. Pilko tomaatti ja halkaise paprikat, poista paprikoista sisukset ja halutessasi kanta. (Itse jätän kannan paikoilleen ja poistan vasta syömisvaiheessa). Lisää ruskistuneiden sipuleiden sekaan broilerisuikaleet.

Broilerin ollessa kypsä, lisää pilkotut tomaatit ja mausteet. Lisää sekaan kerma ja reiluhkot fetakuutiot. Anna muhinoitua tovi. Eiköhän se riisikin ole tässä vaiheessa jo kypsää ja voitkin heittää sen vielä muhennuksen sekaan. Maistele, mutustele ja lisää mausteita, mikäli koet sen tarpeelliseksi. Anna muhennuksen hautua vielä hetki. Voit myös kokeilla cayennetemppua tässä vaiheessa, jos olet seikkailunhaluinen.


Täytä paprikat ja laita reilu kasa juustoraastetta puolikkaiden päälle. Paista uunissa 200-225 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes juusto on ottanut vähän väriä. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Puuroa? Voi kyllä.

Olemme kaikki varmasti lapsena saaneet kuulla, miten hyvä aamiainen puuro on ja kuinka se pitää nälän loitolla. Pitää nälän? Hyvää? Ja höpöhöpö. Vetinen kaurapuuro on kaikkea muuta kuin hyvä aamiainen. Silmäni kuitenkin avautuivat muutama päivä sitten, kun yritin saada jotain aamiaista itselleni. Kaapistani löytyi vain viime vuoden puolella vanhaksi menneitä kaurahiutaleita, kermaa, maitoa ja voita. Sitten muistin ystäväni Katjan kertoneen joskus, että puuro voi olla pannukakkuun verrattava herkku, kuhan laittaa siihen voita ja kermaa. Noh, ei kuin kokeilemaan ja herkkuahan siitä tuli! Eivätkä edes vuoden vanhat kaurahiutaleet pilanneet makunautintoa.
 

  

Näläntappopuuro (2 annosta)

4 dl maitoa

1 dl kermaa

2-3 dl kaurahiutaleita

1 rkl voita

hyppysellinen suolaa

Kuumenna maito ja kerma, lisää joukkoon hiutaleet, voi ja suola. Anna hautua n. 10 minuuttia. Nauti mieleistesi höysteiden kanssa. Itse olen viime päivät suosinut mustikoita, hunajaa ja maitoa. Mutta esimerkiksi omena, vaahterasiirappi ja kaneli toimisivat tämän kanssa myös mainiosti.

Oi blinitoverit, olette herkullisia

Tänään tein elämäni ensimmäiset blinit. Syötyäni mieleni valtasi järkytys: kuinka olen elänyt näinkin vanhaksi tekemättä kertaakaan blinejä? Jos jostakin tässä elämässä olen tällä hetkellä varma, niin siitä, että blinejä teen varmasti myös tulevaisuudessa. Täydellistä sunnuntairuokaa. Miksei myös maanantai-, tiistai-, keskiviikko-, torstai-, perjantai- ja lauantairuokaa. Voisinkohan elää pelkillä blineillä?

Oikeaoppisestihan blinejä tulisi nauttia smetanan, mädin ja sipulin kera, mutta koska olin laiska, käytin aineita, joita kaappien kätköistä sattui löytymään. Tällä kertaa pyöräytin tonnikalatäytteen ja itselleni ja koemaistajaystävälleni se maistui vallan mainiosti. Seuraavaksi kokeilen kenties graavilohta ja suolakurkkua täytteenä. Miksei myös ihan rehtiä lihaa. Katkarapuja, muikkuja, ehkä myös makeita täytteitä. Saanko jo mennä tekemään seuraavan erän?

Blinit (n. 15 pientä, 6 isoa)

3 dl turkkilaista jugurttia
15 g hiivaa
2 dl tattarijauhoa
1 tl sokeria
1 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä jugurtti kattilassa miedolla lämmöllä kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiiva, sokeri ja tattarijauhot. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinaköntin kohota vähintään parisen tuntia huoneenlämmössä tai pidempään jääkaappioloissa.

Ennen paistamisaikeita sekoita taikinaan muut aineet ja lopuksi valkuainen vaahdotettuna. Paista voissa paksuhkoja lettusia. Itse käytin tähän tarkoitukseen pientä teflonkattilaa ja kääntämisessä apuna lautasta, koska huomasin blinien menevän helposti rikki, jos niitä joutuu nostamaan yhtään enempää kuin normaalissa paistinpannussa tarvitsee.

Tonnikalatäyte

2 purkkia hyvälaatuista tonnikalaa
1/2 sipuli
2-3 dl turkkilaista jugurttia
tilliä
mustapippuria

Silppua sipuli, valuta tonnikala, lusikoi sekaan jugurtti ja heitä mausteet perään. Sekoita. Nauti lämpimien blinien kera.

Hei, olen uusi täällä

Syöminen on yksi elämän parhaista asioista. Olen vuosien varrella kokeillut monia erilaisia ruokavalioita raakaruuasta karppaukseen ja kaikkea siltä väliltä. Viime aikoina olen päätynyt siihen, että kun syö kaikkea kohtuudella, elämä hymyilee. Ainoastaan gluteenin olen hylännyt toistaiseksi kokonaan. Vaikka lähestynkin ruokaa usein terveysnäkökulmasta, en suostu syömään (tai ainakaan vartavasten valmistamaan) hajutonta, rasvatonta ja mautonta. Pyrin kokkaamaan hyvistä raaka-aineista hyvää arkiruokaa.

Olen tehnyt ruokaa koko ikäni ja se on normaali osa arkeani. Aina on aikaa kokata, hyvä ruoka ei vaadi tuntien valmisteluja. Olen myös sitä mieltä, että jokainen voi oppia kokkaamaan - tarvitaan vain hieman viitseliäisyyttä. Vaikka perustankin tämän blogin lähinnä omaksi harrastuksekseni, niin aina parempi, jos tästä on iloa muillekin. Hyvää ruokahalua!