Kalapuikolle korvike

Olipa kerran vapaapäivä. Eksyin ruokakauppaan ja pohdiskelin, mitä tekisin ruuaksi. Haahuilin ympäriinsä ja olen melko varma, että epämääräinen toimintani herätti jo vartijoidenkin uteliaisuuden. En välittänyt, sillä kerrankos sitä on aikaa pyöriä päämäärättömänä ruokakaupassa. Rehuosastolta mukaan lähti appelsiineja, sitruuna, kesäkurpitsaa, parsakaalia ja porkkanoita. Salaattia olisi tehnyt mieli, mutta kävelin nopeasti surullisten, kilolta viisi euroa kustantavien suomalaisten tomaattien ja kumppaneiden ohi. Tapaamme taas kesällä, kun olette halpoja ja meheviä!

Harva meistä voi sanoa syövänsä tarpeeksi kalaa. Itsekin meinasin taas tapani mukaan kävellä kalatiskin ohi, koska enhän minä sieltä koskaan mitään osta. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen ja otin kampelaa. En ole koskaan tehnyt mitään kampelasta, joten leivitys tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tein lisukkeeksi wokkia, mutta esimerkiksi perunamuusi käy varmasti mainiosti myös. Tarjoa kala sitruunaviipaleen ja kermaviilikastikkeen kanssa.

Leivitetty kampela

400 g kampelafileitä

1 muna

1 dl ruisjauhoja

suolaa

pippuria

Tillikermaviili

1 purkki kermaviiliä

½ pieni sipuli

tilliä

suolaa

pippuria

Wokki

2 porkkanaa

1 paprika

15 cm pätkä kesäkurpitsaa

200 g parsakaalia

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

pippuria

soijakastiketta

loraus sweet chili –kastiketta

paprikajauhetta

Ota ensin kermaviilipurkki esiin. Siirrä kermaviili hieman isompaan astiaan. Pilko sipuli pienenpieneksi silpuksi ja lisää kermaviilin sekaan. Mausta tillillä, suolalla ja pippurilla. Laita jääkaappiin odottamaan.

Leivitä seuraavaksi kalat. Riko kanamuna omaan astiaansa ja riko sen rakenne. Sekoita mausteet jauhoihin. Uita fileet sen jälkeen munassa ja kierittele jauhoissa. Paista voissa muutama minuutti molemmilta puolilta.

Valmista wokki. Pilko ainekset pienehköiksi paloiksi, mielellään niin, että hitaammin kypsyvät porkkanat pienemmiksi. Paista voissa ensin porkkanoita sipulin ja valkosipulin kera. Lisää vasta myöhemmin helpommin kypsyvät parsakaali ja kesäkurpitsa. Mausta ja anna muhia pannulla noin 10 minuuttia.

Mehevä uunikana

Löysin pakastimen uumenista kokonaisen kanan. Vähän aikaa ihmettelin, mitä se siellä luuhasi, mutta turha sitä sen enempää oli mietiskellä, ruokaahan siitä oli valmistettava. Yleensä maustan kanan curry-mausteseoksella ja muilla itämaisilla mausteilla, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain muuta. Kannatti! Paistamisen jälkeen pohjalle kertynyt mausteinen liemi kannattaa myös hyödyntää.

Itse laitoin valkosipuli-basilikaseosta myös kanan päälle, mutta jälkeenpäin melkein suosittelisin ainoastaan täyttämään kanan ja laittamaan lopun seoksen nahan alle ja viiltoihin. Tarjoile kana sahramilla maustetun riisin kera ja nauti hyvässä seurassa.

Valkosipuli-basilikatäytteinen kana (4 annosta)

1 kokonainen kana

8 valkosipulinkynttä

1 sipuli

1 paprika

1 ruukullinen tuoretta basilikaa

1 sitruuna

2 rkl kuivattua persiljaa

pippuria

suolaa

2 rkl hunajaa

Lisäksi:

riisiä

sahramia

Laita kana uunivuokaan ja tee siihen viiltoja.  Hiero kanaan tasaisesti suolaa ja pippuria. Pilko tai murskaa valkosipulit. Pilko myös paprika ja sipuli sekä silppua basilika. Sekoita aineet keskenään ja lorauta sekaan noin pari ruokalusikallista hunajaa. Raasta sitruunankuori ja purista sitruunasta mehut ja sekoita seokseen. Mausta vielä persiljalla, suolalla ja pippurilla.

Täytä kana ja levitä loput seoksesta kanan päälle, nahan alle ja viiltoihin. Lorauta päälle vielä hieman hunajaa. Paista uunissa alatasolla noin 175 asteessa 1,5-2 tuntia. Keitä riisi sahramilla ja suolalla maustetussa vedessä. Nauti.

Voishan sitä kalaakin syödä

Olen tässä pohtinut, että onko kallis hinta vain maailman suurin tekosyy olla syömättä kalaa. Mutta ehei, kyllä kala on kallista ja sehän minua harmittaa. Pohdin tätä kalansyöntiä siinä yhteydessä, kun huomasin syöneeni lihaa noin viitenä päivänä viikon aikana. Hävetti ajatella, millainen lihansyöjä minustakin on tulossa. Liha on hyvää, mutta ei sitä kokonaista lehmää tarvitse viikon aikana popsia.

Söisin kalaa varmaan päivittäin, jos se olisi edes etäisesti edullista ja jos suunnilleen tietäisi, mitä niistä edes kannattaa lautaselleen hankkia. Milloin on riistokalastettua ja milloin on ympäristömyrkyillä tai antibiootilla marinoitua. Suomalaisia kaloja tietysti kannattaisi suosia, mutta jotenkin sitä ei tule edes ajatelleeksi, että lähdenpä tästä ostamaan vähän muikkuja.

Seitiä ostan aina välillä ja yleensä se on mautonta ja puisevaa syötävää, mutta kuin ihmeen kaupalla siitäkin tulee hyvää, kun laittaa kunnolla mausteita ja höysteitä sekaan. Eilen tein vahingossa elämäni parasta seitiä. Eikä se vaadi paljon vaivannäköä ja on edullistakin. Kuva seidistä uupuu, kuvassa viime kesän iloiset muikut ja jälkkärimansikat. Kun ihmisellä on tuoreita mansikoita ja savustettuja muikkuja, ei voi olla muuta kuin onnellinen. Kohta se kesä taas on, eikös?

Arkinen pestoseiti (3 annosta)

400 g pakasteseitiä fileenä
1 sipuli
pestoa
1/2 dl appelsiinimehua
ripaus suolaa
mustapippuria
juustoraastetta

Lisäksi:
perunamuusia, keitettyjä perunoita tai riisiä

Levitä sulaneet seitifileet uunivuokaan. Ripottele hieman suolaa ja pippuria molemmille puolille. Sivele fileet pestolla ja pilko sipuli päälle. Lorauta appelsiinimehu perään. Kuorruta juustolla. Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia.

Piiras maistuu paremmalta omassa kodissa

Ihan ensimmäiseksi haluan mainostaa sitä, että minulla on taas pitkästä aikaa oma koti. Sellainen paikka, jossa voi juosta kalsareisillaan eikä tarvitse pelätä kenekään pahastuvan. Pari vuotta asuin kämppisten kanssa ja vaikka siinäkin on omat puolensa, niin onhan tämä nyt ihan mahtavaa.

Monissa asioissa olen hidas, suorastaan laiska, mutta muuttamisessa olen aina uskomattoman tehokas. Puran laatikot samana päivänä, laitan verhot ikkunoihin ja maalaan pari seinääkin tarpeen vaatiessa - ihan sama, vaikka pitäisi valvoa seuraavan päivän iltapäivään. Kyllä kotona pitää viihtyä eikä vain väistellä pahvilaatikoita ja miettiä, että mihinköhän tätä sotkua pääsisi pakoon. Tässä siis vietän sunnuntaita ihan vaan kotosalla ja tuntuu kuulkaas hyvältä. 

Niin ja kasvispiirastakin tässä pyöräyttelin. Koemaistajat eivät sylkeneet, joten kai tämän ohjeen voi muillekin jakaa.

Pestoinen kasvispiiras

Pohja:
150 g voita
3 dl täysjyvävehnäjauhoja
loraus vettä
ripaus suolaa

(Tai gluteeniton vaihtoehto:
 2 dl tattarijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 muna
ripaus suolaa
1 tl hunajaa
2 rkl öljyä tai voisulaa
1 porkkana raastettuna
2 rkl seesaminsiemeniä
1½-2 dl vettä tai maitoa)

Täyte:
1 dl pestoa
1 tomaatti
10 cm pätkä purjoa
1 punainen paprika
200 g mozzarellaa

2 dl ruokakermaa
2 munaa
2 rkl pestokastiketta
mustapippuria
suolaa

Sekoita pehmeä voi ja vehnäjauhot keskenään. Pirskota vesi ja suola sekaan. Sekoita ja painele voidellun vuokan pohjalle. Kaada pohjan päälle pestokastiketta ja levitä tasaisesti.

Pilko tomaatti, purjo, paprika ja mozzarella. Levitä kasvikset ja juusto pohjan päälle. Sekoita kerma, munat, pesto ja mausteet keskenään ja kaada kasvisten päälle. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia alatasolla.

Kuolema valmismarinadille

Nuorempana ostin aina kaupasta hunajamarinoitua kanaa. Sitten viisastuin ja lopetin moisen mössön ostamisen. Monet tuntuvat ajattelevan, että marinadin tekeminen on kamalan vaikeaa ja vaatii hirveästi viitseliäisyyttä. Vaan eipä tuo ole ja on vielä maukastakin - takuulla parempaa kuin valmismarinadikanasta väännetyt sapuskat. Tässäpä siis arkinen kanakastikkeen ohje.

Helppo kanakastike (4 annosta)

Marinadi:

1/2 dl ruokaöljyä

2 valkosipulinkynttä

1 rkl sweet chili -soosia

1 rkl soijakastiketta

suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

korianteria

currya

1 sipuli
(100 g wokkivihanneksia)

400 g maustamattomia kanasuikaleita

2 dl ruokakermaa

Sekoita öljy, valkosipulimurska ja mausteet. Heitä kanat sekaan ja anna marinoitua mikä tahansa aika väliltä 20 minuuttia - 24 tuntia. Pilko sipuli ja ruskista voissa. (Lisää wokkivihannekset). Lisää kanat, paista kypsäksi ja heitä ruokakerma perään. Anna hautua noin 10 minuuttia. Tarjoa riisin tai riisinuudelin kanssa.

Makeaa ja kirpeää

Olenkin muutaman kerran maininnut, että normaalisti jätän gluteenit syömättä, mutta välillä tekee mieli rehellistä pullaa. Tässä tapauksessa ennemminkin piirakkaa. Kaapeista ei löytynyt mitään järkeviä aineksia gluteenittomaan pohjaan, joten tein jo parasta ennen -päivänsä nähneistä vehnäjauhoista ihan normaalin piirakkapohjan. Enkä minä siihen kuollut.

Aika harva tuntuu pitävän karpalosta enkä itsekään sellaisenaan niitä tykkää syödä. Ovat niin kirpeitä pieniä pirulaisia. Muistan kun joskus pienenä - kun en ollut karpaloa ikinä vielä maistanut - kuvittelin, että karpalo on varmaan tosi hyvää, nomnom. No, eihän se sitten ollut, kun niitä ensimmäisen kerran jossain sain. Hirveä pettymys. Mutta hei, onneksi meillä on sokeri! Sen kanssa karpalokin kaunistuu.

Karpalo-valkosuklaapiirakka

Pohja:

100 g voita

3-4 dl vehnäjauhoja

3/4 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 muna

Täyte:

400-500 g turkkilaista jogurttia

1 muna

150 g karpaloita (muutkin marjat käyvät)

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

120 g valkosuklaata

Sulata voi ja sekoita kuivat aineet erikseen kulhossa keskenään. Lisää jauhoseoksen joukkoon muna ja hieman jäähtynyt voisula. Sekoita ja painele voidellun piirakkavuoan pohjalle.

Sekoita kaikki täyteaineet keskenään, mutta jätä puolet suklaasta sekoittamatta. Levitä täyte pohjan päälle ja paloittele loput valkosuklaat mukaan. Itse tykkäsin jättää suklaan suhteellisen isoiksi paloiksi. Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Appelsiinilla maustettu pasta

Uusi vuosi ja uudet reseptit! Vaikka saattaa olla vaikea keksiä mitään hyvää näistä harmaista talvipäivistä, niin ainakin appelsiinit ovat nyt hyviä. Ehkä ne tekevät talvesta kärpäsen kikkareen verran valoisamman, jos nyt oikein positiivisiksi aletaan.

Parhaimmillaan appelsiinit toki ovat sellaisenaan tai mehuksi puristettuna, mutta kokeilin appelsiinia tänään pastassa. Kaveri tosin tekovaiheessa vänkäsi hieman vastaan ja sanoi, että: "älä sitten Kati pety, jos se maistuu oudolta. Mieti nyt, tomaattimurskaa ja appelsiinia... pervoa". Ei se pervolta tainnut kuitenkaan maistua, koska lopullinen kommentti oli: "sikahyvää". Appelsiini on kuitenkin vain ekstraa, joten käytä tai jätä käyttämättä. Mukavan lisän se toi, mutta ei ole välttämätöntä. Halusin vain todistaa kaverille, ettei appelsiini tee pastasta pahaa. Buahaha.

Pekoni-fetapasta appelsiinilla (3-4 annosta)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 paketillinen pekonia

1 tl raastettua appelsiinin kuorta

1/2 appelsiini

300-400 g tomaattimurskaa

timjamia

mustapippuria

200 g fetaa

Lisäksi:

(gluteenitonta) pastaa

Pilko pekoni ja heitä tirisemään pannulle. Silppua sipuli ja valkosipuli kaveriksi pekonille. Paista hetki ja lisää appelsiinin kuori ja liha sekä tomattimurska mausteineen. Anna muhia noin 10 minuuttia. Laita levy ykköselle ja kuutioi feta. Lisää fetakuutiot ja anna muhinoitua hiljalleen vielä 5 minuuttia. Tarjoa keitetyn pastan ja tuoreen basilikan kanssa.